*

Liberaalin paasausta

Suomen korkeakoulujärjestelmä kaipaa muutosta

Bengt Holmström ja Björn Wahlroos olivat kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta -juhlaseminaarissa keskustelemassa muun muassa korkeakoulutuksesta. Holmström varsinkin oli huolissaan kahdesta asiasta: opiskelijat tuntuvat vain roikkuvan yliopistossa, ja korkeakoulutettujen määrä on kääntynyt laskuun alle 35-vuotiaiden joukossa. Kumpikaan ei olisi tietenkään yhtä ongelmallista, ellei Suomen huoltosuhde olisi kääntymässä entistä pahempaan suuntaan lähivuosina. Hidas korkeakouluopiskelija ei ole yhteiskunnalle tai julkistaloudelle lähellekään yhtä tuottava, kuin valmistunut. Korkeakoulutettujen määrä ylipäätään vaikuttaa kansantulon muodostumiseen henkisen pääoman kasvuna. Se myös luo parempia kannustimia yrityksille investoida Suomeen, kun korkeakoulutetun työvoiman tarjonta on tarpeeksi suuri. 

Suomessa maisteriksi valmistuvien mediaaniaika on 6,5 vuotta, ja tuoreista ylioppilaistakin vain 2/3 opiskelee korkeakoulussa kahden välivuoden jälkeen. Ylioppilastutkinnon jälkeen normisuoritus on siis valmistua maisteriksi suunnilleen 9 vuodessa. Tämä ei tietenkään ole opiskelijoiden vika, vaan surkean sisäänottoprosessin sekä yksityisten korkeakoulujen olemattomuuden.

Ensimmäistä ongelmaa on käsitelty ansiokkaasti tässä VATT:n policy briefissä. Tiivistettynä ongelma on siinä, ettei eri tutkinto-ohjelmiin voi hakea suurimmassa osassa tapauksia järkevästi. Oikeustieteilijät ovat sentään vihdoin yhdistämässä kaikkiin oikeustieteellisiin tehtävät haut yhteen. Lääketieteelliset vasta harkitsevat sitä. On suoraan sanottuna typerää, että hakija joutuu käyttämään aikaansa sen miettimiseen, mikä yliopisto tarjoaa parhaan todennäköisyyden sisäänpääsyyn yhdistettynä itselle mieluisimpaan yliopistoon. Ylioppilastutkinnon merkitystä korostetaan jatkossa enemmän, mikä  on mielestäni oikea suunta. On hölmöä olla käyttämättä tätä tietoa, kuten Aalto yliopistossa jo huomattiin. 

Toinen ongelma johtuu ilmeisesti poliittisesta päätöksestä. Yliopistolakiin on kirjattu kaikki viralliset korkeakoulut. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan maksuttomuus on suomalaisen koulutuksen kulmakivi, jolloin tietysti yksityisiä korkeakouluja ei voida hyväksyä. Tämä on sekä taloudellisesti järjetöntä, että eettisesti kyseenalaista. Ainoa keino työmarkkinoiden tarpeiden parhaalle mahdollisille täyttämiselle on yksityiset korkeakoulut, jotka lisäävät liian vähäisten aloituspaikkojen tarjontaa. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa lääkärit. Miten voi olla ylipäätään eettisesti oikein, että valtio pitää monopolia siitä, saako ihmisille myydä tutkintoon johtavaa koulutusta? Yksityisessä korkeakoulussa opiskelu lisää myös sivistystä, millä usein perustellaan yliopistoihin kohdistuvien leikkausten vastustamista. Yksityisten korkeakoulujen tulo lisäisi luonnollisesti sivistystä korkeakoulutuksen määrän kasvaessa.

Minkälaisia uudistuksia sitten korkeakoulujärjestelmälle pitäisi tehdä, jotta opiskeluajat lyhenisivät, korkeakoulutettujen määrä nousisi ja vapaus opiskella tutkintoa myös maksua vastaan tulisi mahdolliseksi myös Suomessa? Seuraavaksi esitän kolme keinoa, jolla nämä ongelmat ratkaistaisiin.

1. Income contingent loanin käyttöönotto Suomessa   

Income contingent loan (ICL) on opintolainan muoto, jota nostetaan normaalin opintolainan tapaan. Takaisinmaksu koittaa kuitenkin vasta lainanottajan tulojen ylittäessä tietyn rajan. Malli kannustaa opiskelemaan nopeasti, kohdistaa opintojen kulut niistä hyötyville, sekä saattaa jopa kaventaa koulutuseroja eri sosioekonomisesta luokista tulevien välillä. Kavennus johtuu siitä, että riskit opintolainan ottamisesta vähentyvät nykyisestä. Jotkut elämäntapaopiskelijat tuskin maksaisivat lainaa ikinä takaisin, mutta työelämään suuntautuneiden kannustimet suorittaa tutkinto nopeammin olisivat varmasti arvokkaammat kansantaloudellisesti. Korkeakoulutuksesta hyötymättömät eivät myöskään enää maksaisi tulevien ylimpään tuloluokkaan kuuluvien tutkintoja. Kyky maksaa ICL toisi myös lisää informaatiota korkeakouluille koulutuksen laadusta ja sopivasta paikkojen määrästä. ICL mahdollistaa myös lukukausimaksujen perimisen, ilman niihin assosioituja haittavaikutuksia. Lukukausimaksut parantaisivat yliopistojen rahoitusta, ja kannustaisivat opiskelijoita valitsemaan työllistävän alan, sekä opiskelemaan rivakasti.

2. Yksityisille korkeakouluille tutkinnon myöntämisoikeus 

Monilla aloilla julkisten korkeakoulujen koulutusmäärät eivät täytä lähellekään työmarkkinoiden tarvetta. Yksityiset korkeakoulut pystyisivät näillä aloilla täyttämään erotuksen. Tästä koituva hyöty tulee suoraan kuluttajille joko hintojen laskuna tai palvelun tarjonnan lisääntymisellä. Tämän lisäksi yksityiset korkeakoulut loisivat uudenlaista kilpailua julkisille korkeakouluille, kun lahjakkailla opiskelijoilla olisi vaihtoehto myös mennä yksityiseen korkeakouluun vaikkapa stipendillä opiskelemaan. Vapaus kouluttautua muualla kuin julkisissa korkeakouluissa pitäisi myös olla perusoikeus. Yksityiset lääketieteelliset eivät olisi yhtä alttiita lääkäriliiton lobbaukselle, joka johtaa liian vähäiseen aloituspaikkojen määrään. Arvaan jo nyt, että joku valittaa siitä, ettei kuka tahansa voi olla lääkäri. Samaan aikaan kuitenkin Suomessakin hyväksytään Baltiassa/Venäjällä hankittu tutkinto. Lääkäriksi tullaan opiskelun, eikä pääsykokeissa onnistumisen myötä. 

3. Yhtenäisen hakujärjestelmän luominen kaikille korkeakouluille

Tämä on jo tavallaan nykyisellään toteutettu, mutta sitä voisi monilta kohdin parantaa. Tavoitetason pitäisi olla sellainen, että kaikkiin mahdollisiin korkeakouluihin ja tiedekuntiin on mahdollista hakea samalla hakukerralla, eikä tarvetta taktikointiin olisi. Hakijat laittaisivat hakukohteet itselleen parhaaseen järjestykseen, ja yliopistot vertailisivat hakijoista itselleen sopivimpia. Yliopistot voisivat käyttää vertailuun ylioppilaskirjoituksia, mutta väylä myös pelkille pääsykokeille voitaisiin edelleen säilyttää. Sen lisäksi yliopisto voisi ylioppilaskirjoitusten ohella verrata hakijoiden motivaatiota kirjeellä, tai vaikka sellaisella kokeella, johon on vaikeaa tai mahdotonta valmistautua kovin perusteellisesti. Ylioppilaskirjoituksia tulisi saada uusia rajattomasti tässä mallissa, ettei lukiossa epäonnistuminen veisi mahdollisuuksia päästä myöhemmin korkeakouluun. Usein tällaista mallia vastaan argumentoidaan sillä, että taktikointi siirtyykin jo lukioon. Tietyllä tavalla se on totta, sillä kirjoitettavat aineet pitäisi miettiä tulevaisuuden jatko-opintojen pohjalta. Tosin tilanne on jo nyt käytännössä sama esim. lääketieteellisissä ja farmasiassa. Ilman kemian opiskelua vaikuttaa opiskelupaikka aika kaukaiselta. En usko taktikoinnin kasvavan samoihin mittapuihin, mitä se on korkeakouluihin haettaessa nykyään. Taktikointi lukiossa on myös vähemmän haitallista, koska se ei vaikuta yhtä olennaisesti muiden kykyyn saada haluamaansa opiskelupaikkaa. Taktikoinnin poistuminen johtaisi suurempaan määrään optimaalisia lopputuloksia sekä opiskelijoiden, että oppilaitosten kannalta. 


Ratkaisuni lyhentäisivät transitiota toiselta asteelta korkeakouluihin, koska useampaan paikkaan hakeminen olisi mahdollista, eikä taktikointia tarvitsisi. Se loisi jo opiskeleville kannustimet opiskella nopeammin lukukausimaksujen ja opintolainan kertymisen välttämiseksi, mutta silti vähentäisi riskejä korkeakoulutuksen hankkimisesta. Opinnoista eniten hyötyvät maksaisivat niistä suurimman osan. Tämä olisi oikeudenmukaista, sillä useimmissa tapauksissa maksuton korkeakoulutus on tulonsiirto kaikilta hyvätuloisten tai vähintäänkin keskituloisten lapsille. Yksityisten korkeakoulujen salliminen parantaisi työmarkkinoiden toimintaa, kun vähäisen tarjonnan osaajia koulutettaisiin enemmän. Siirtyminen lukiosta yliopistoon lyhenisi, yliopistoissa ei enää roikuttaisi, ja korkeakoulutettujen osuus ikäluokasta kääntyisi taas nousuun. Tällä kaikella olisi hyvin positiivisia vaikutuksia julkistaloudelle, ihmisten vapaudelle, sivistykselle ja palkkatuloille. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

1. Opiskelussakin kaiken tuen pitää olla vastikkeellista. Tuki ja takaisinmaksu pitää sovittaa opiskelutulosten mukaan. Esimerkin muodossa voin kuvitella korkoprosentin määräytyvän tuloksen perusteella.

2. Sietää harkita. Toimitaan näyttöjen mukaan.

3. Hakujärjestelmä on todella pielessä ja paljon. Nykymenettelyllä sisään mennään rahan voimalla ja himoluennalla. Ahkeruus on tietenkin hyve, mutta siinä melskeessä saattavat todelliset kyvyt ja älyköt jäädä ikuiseen paitsioon.

Käyttäjän henrikwejberg kuva
Henrik Wejberg

Kiitos kommentista. Olen tuen ja itse opinnoista maksamisen vastikkuudesta samaa mieltä. En kuitenkaan määrittelisi takaisinmaksun ehtoja opiskelutulosten perusteella, sillä kustannus lainoittajalle on sama, oli opiskelija lahjakas tai ei. Olen myös samaa mieltä hakujärjestelmän ongelmista. Monillakaan aloilla pelkästään asioiden liki ulkoa oppiminen ei vielä tee autuaaksi työssä pärjäämisen suhteen. Oma päähuoleni on hakujärjestelmän aiheuttama taktikointi ja sen hyvinvointitappiot. Myös ei-toivotut välivuodet ovat aina valitettavia sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta.

Oiva Luosujarvi

Kaksi oleellista muutosta olisi tarpeen.

1. pakolliset ja jatkuvat huumetestit opiskelijoille, jotta ei opiskeltaisi huumeiden vaikutuksen alaisena. Ei saa ajaa autolla humalassa tai huumeissa ja vastaava kielto krapulassa / humalassa tai huumeissa opiskelulle.

2. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kohdalla tiukat kiintiöt ja opiskelijoille maksuvastuu opiskelustaan Suomessa. Esimerkiksi yhdysvaltalaiset ja englantilaiset korkeakoulut ja huippuyliopistot.

Noilla kahdella toimenpiteellä poistuisi veronmaksajien taakkaa kymmeniä miljoonia, kun ulkomaalaiset ei opiskeli ilmaiseksi Suomessa ja Suomalaiset narkkarit / alkoholistit eivät voisi tuhlata opiskelupaikkoja raittiiden Suomalaisten edestä.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Mainiota, että opiskelijat ottavat kantaa. Monelta osin heidän kokemuspiirinsä on kuitenkin vielä kovin rajallinen. Erityisesti ylioppilastutkinnon merkityksestä olen vuosikymmenten kokemuksella täysin toista mieltä. Ylioppilaskirjoitukset ovat ajan ja rahan haaskausta ja suurin este lukion kehittämiselle. Välivuodet saataisiin parhaiten poistetuksi, jos opiskelijat oppisivat lukion aikana näkemään omat vahvuutensa suhteessa ympäröivään maailmaan. Nyt lukion ainoana maalina ovat ylioppilaskirjoitukset ja sen jälkeen useimmilla on pallo hukassa. Itse asiassa olisi parempi tuoda pääsykokeet lukioon kirjoitusten tilalle - ja tietenkin yhteisvalintana. Nykyisellään lukion ja korkeakoulujen välillä on aivan liian syvä kuilu ja epäjatkuvuuskohta.

Yksityisiä korkeakouluja vastaan ei minulla ole mitään, mutta muutoin korkeakoulutuksen tulisi olla edelleen ilmaista. Kuitenkin kannattaisin enemmän opintolainaa kuin opintorahaa. USA:ssa on huono esimerkki yliopistojen yksityistämisestä ja sikäläisen järjestelmän räjähtämiseen voi mennä enää muutama vuosi. On totta, että Suomen yliopistoissa on paljon kehittämisen varaa, mutta ratkaisuna olisi pikemminkin niiden välinen todellinen yhteistyö kuin yksityiset yliopistot.

Käyttäjän henrikwejberg kuva
Henrik Wejberg

Kiitos kommentista. Olen itse huomannut, että pääsykokeet ja ylioppilastutkinto ovat ihmisestä riippuen näitä turhuuden kulminoitumisia. Ymmärrän myös näkemyksen, että ylioppilastutkinto ei juuri edistä opiskelijoiden itsetuntemusta. Pääsykokeet saattavat antaa enemmän yksilöllisyyden kukkia, mutta kustannuksena on taas tehokkuus kokeiden järjestämisessä ja eri koulutusohjelmiin hakemisessa. Sen takia itse suosin ylioppilastutkinnoilla vertailua, koska silloin itse testi ja sen tulokset ovat vertailukelpoisia, ja informaatio liikkuu tasapuolisemmin oppilaitosten suuntaan. Jos ylioppilaskirjoitukset lopetetaan, ja kaikki pyrkiminen tehdään pääsykokeilla, ei hakija voi hakea kuin maksimissaan muutamaan paikkaan tehokkaasti. Oppilaitoksetkaan eivät näe hakijan muita taitoja, kuin juuri sen mitä testataan. Ylioppilaskirjoitukset antavat testaamissaan aiheissa hyvää tietoa pyrkijän taidoista.

Itse karsastan sanaa ilmainen, kun todellisuudessa on kyse maksuttomuudesta. En ihan jaa huolta USA:n korkeakoulujärjestelmän räjähtämisestä. Suomen yliopistot eivät nykyisessä muodossaan saati nykyisellä ansaintalogiikalla pysty erityisemmin lisäämään aloituspaikkoja optimaalisesti, mikä on minun suurin huoleni tulevaisuuden kannalta.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

"Se myös luo parempia kannustimia yrityksille investoida Suomeen, kun korkeakoulutetun työvoiman tarjonta on tarpeeksi suuri."

Eikö se jo nyt ole?

Käyttäjän henrikwejberg kuva
Henrik Wejberg

Kiitos kommentista. Uskoisin Suomessa olevan viiteryhmässään hyvä korkeakoulutetun työvoiman tarjonta. Uskoisin kuitenkin korkeakoulutetun työvoiman olevan sellainen asia, joka on luonteeltaan: "mitä enemmän, sitä enemmän." Monilla aloilla on vielä paljon kysyntää työntekijöille, jolloin on järkevää että heidän määränsä kasvaa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

0.1) Suomessa maisteriksi valmistuvien mediaaniaika on 6,5 vuotta,

Tässä on kummallinen harha, ei pitkään opiskeleva maksa yhteiskunnalle enempää kuin nopeasti opiskeleva. Kyllä rekisterimerkintä säilyy minimaalisella sähkömäärällä. Yleisin syy pitkään opiskeluaikaan on ansiotyö esim. alalla, jolla työllistyminen ei ole varma ja sitä myötä velkaantuminen ei ole järkevää. (Itse valmistuin lähes olemattomilla opintolainoilla ja se luo hienon elämänhallinnan tunteen, kun pystyy elättämään itsensä opiskelujen ajan).

0.2) ... tuoreista ylioppilaistakin vain 2/3 opiskelee korkeakoulussa kahden välivuoden jälkeen.

Tuo on kansainvälisesti katsoen liian suuri luku. Ylioppilaista noin puolelle pitäisi varata opiskelupaikka korkeakouluissa, ja valitulle puolikkaalle pitäisi taata kansainvälisesti NORMAALI professoreita/opiskelija -suhde. Meillä on nyt liian vähän opetusresursseja per opiskelija.

0.3) Ainoa keino työmarkkinoiden tarpeiden parhaalle mahdollisille täyttämiselle on yksityiset korkeakoulut, jotka lisäävät liian vähäisten aloituspaikkojen tarjontaa.

Aloituspaikkoja on lähes kaikilla aloilla liikaa. Ainoastaan lääkärit, juristit, geologit ja muutama harva muu sektori ovat normaalissa tilassa.

1. Income contingent loanin käyttöönotto Suomessa

Vaikuttaa hyvältä idealta, tosin monella alalla valmistunut ei pääse koskaan oman alansa töihin. Miksi ihmeessä opiskelijan, joka on elämänsä köyhimmässä vaiheessa, pitäisi elää velaksi? Eikö juuri silloin yhteiskunnan apu olisi tarpeen? Senhän voi maksaa sitten myöhemmin veroina takaisin. :)

2. Yksityisille korkeakouluille tutkinnon myöntämisoikeus

Tutkinnot ovat ja pysyvät yhteiskunnallisen rakenteen sellaisena osana, josta on päätettävä yhteisesti ja jota on säädeltävä. Esim. millaisesta yksityisestä nokikolarikoulusta haluaisit savuppiippusi nuohoajan tulleen? Pitäisikö hänen olla *laillistettu* vai villi? (Nokikolareilla on pääasiassa oppisopimuskoulutus, joka on säädelty ja korkeatasoinen).

Yksityiset korkeakoulut vaatisivat valvontaa. Suomi on pieni maa ja itse asiassa meillä on liikaa korkeakouluja jo nyt. Olisi päästävä samaan tilanteeseen kuin esim. Norjassa, jossa on vain yksi teknillinen korkeakoulu...

3. Yhtenäisen hakujärjestelmän luominen kaikille korkeakouluille

Hakujärjestelmää voisi toki yksinkertaistaa lisää, ja luoda infrastruktuuri kaikelle peruskoulun jälkeiselle koulutukselle (mukaan lukien lukiohaku). Samaan järjestelmään voisi luoda yhteisen tutkintotietokannan, jollainen vielä puuttuu. Mukaan voisi vielä liittää työurapalvelun, eräänlainen kansalais -CV.

Olisi hienoa sanoa: olen Suomi Oy AB:n osakkeenomistajakansalainen, ja tässä on linkki minun kansalais -CV:eni!

Toimituksen poiminnat