Lukukausimaksut http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/137231/all Fri, 03 Nov 2017 21:58:46 +0200 fi Avoimen yliopiston väylä tuo lukukausimaksut saranapuolelta sisään http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245508-avoimen-yliopiston-vayla-tuo-lukukausimaksut-saranapuolelta-sisaan <p>Runsas kuukausi sitten kirjoitin tällä palstalla, <a href="http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243323-yliopistojen-paasykokeiden-poisto-johtaisi-lukukausimaksujen-kayttoonottoon" target="_blank">kuinka yliopistojen pääsykokeiden poisto johtaisi lukukausimaksujen käyttöönottoon</a>. Sittemmin professori Matti Virén tapansa mukaan muisti esittää <a href="http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244770-kun-on-liikaa-rahaa" target="_blank">lukukausimaksuja puoltavan puheenvuoron</a> myös tällä samalla palstalla, kirjoituksen ollessa sen verran suorasukainen, että epäselvyyksiä tarkoitusperistä ei jäänyt.</p><p>Nyt on osoittautunut, että epäilykseni pääsykokeiden poistohankkeen ja lukukausimaksujen kytköksestä on tulossa todeksi eräässä nykyhallituksen hankkeessa, joskin kiertelevin termein ja hyvin salakavalasti. Tämän päivän Helsingin Sanomat julkaisi ison (mahdollisesti maksumuurin takana olevan) artikkelin, jonka mukaan &quot;<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/03112017/art-2000005434681.html" target="_blank">avoimesta yliopistosta halutaan tehdä valtaväylä tutkinto-opiskelijaksi</a>&quot;. Vaikka artikkeli ei mainitse itse L-sanaa suoraan kertaakaan, kyseessä on kuitenkin varsin selkeä lukukausimaksuhanke kun ajatuksella lukee. Toisin kuin pääsykokeet, <em>avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia</em> ja mikään ei estä näitä maksuja kohoamasta nykyiseltä tasoltaan huomattavastikin, jos avoimen yliopiston opinnot alkavat saada enemmän merkitystä tutkinto-opiskelijaksi sisään pääsemiseksi. <em>On myös mahdollista, että järjestelmä voi degeneroitua sellaiseksi, että yhtä useampi opiskelija suorittaa koko tutkinnon, ehkä poislukien yksittäisen muutaman opintopisteen kurssin tai gradunsa, maksullisessa järjestelmässä</em> ja tulee loppupuolella vain muodon vuoksi hyväksytyksi verorahoitteiseen opiskeluun oikeutetuksi tutkinto-opiskelijaksi, jotta paperit saataisiin ulos &quot;siististi&quot;. Tutkinto-opiskelijoiden ja avoimen yliopiston opiskelijoiden taloudellisen aseman eroa kasvattaa myös se, että vain tutkinto-opiskelijat ovat oikeutettuja opintorahaan ja opintolainan valtiontakaukseen.</p><p>Pääsykokeiden kautta oleva sisäänpääsyväylä verorahoitteisiin tutkinto-opintoihin tulee jatkossakin säilyttää ilman mitään kikkailuja toisten tutkintojenkaan maksullisuudesta! Mikäli avoimen yliopiston väylää käytetään, tulee tarjota mahdollisuus samantapaisiin MOOC-verkkokursseihin kuin esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyopin laitoksella on käytössä ja näiden tulee olla suoritettavissa verorahoitteisesti. Toivon, että sosialidemokraatit kiinnittävät laajemminkin huomiota tähän hallituksen yliopistojen hakujärjestelmän uudistushankkeeseen sen lieveilmiöiden torjumiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Runsas kuukausi sitten kirjoitin tällä palstalla, kuinka yliopistojen pääsykokeiden poisto johtaisi lukukausimaksujen käyttöönottoon. Sittemmin professori Matti Virén tapansa mukaan muisti esittää lukukausimaksuja puoltavan puheenvuoron myös tällä samalla palstalla, kirjoituksen ollessa sen verran suorasukainen, että epäselvyyksiä tarkoitusperistä ei jäänyt.

Nyt on osoittautunut, että epäilykseni pääsykokeiden poistohankkeen ja lukukausimaksujen kytköksestä on tulossa todeksi eräässä nykyhallituksen hankkeessa, joskin kiertelevin termein ja hyvin salakavalasti. Tämän päivän Helsingin Sanomat julkaisi ison (mahdollisesti maksumuurin takana olevan) artikkelin, jonka mukaan "avoimesta yliopistosta halutaan tehdä valtaväylä tutkinto-opiskelijaksi". Vaikka artikkeli ei mainitse itse L-sanaa suoraan kertaakaan, kyseessä on kuitenkin varsin selkeä lukukausimaksuhanke kun ajatuksella lukee. Toisin kuin pääsykokeet, avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia ja mikään ei estä näitä maksuja kohoamasta nykyiseltä tasoltaan huomattavastikin, jos avoimen yliopiston opinnot alkavat saada enemmän merkitystä tutkinto-opiskelijaksi sisään pääsemiseksi. On myös mahdollista, että järjestelmä voi degeneroitua sellaiseksi, että yhtä useampi opiskelija suorittaa koko tutkinnon, ehkä poislukien yksittäisen muutaman opintopisteen kurssin tai gradunsa, maksullisessa järjestelmässä ja tulee loppupuolella vain muodon vuoksi hyväksytyksi verorahoitteiseen opiskeluun oikeutetuksi tutkinto-opiskelijaksi, jotta paperit saataisiin ulos "siististi". Tutkinto-opiskelijoiden ja avoimen yliopiston opiskelijoiden taloudellisen aseman eroa kasvattaa myös se, että vain tutkinto-opiskelijat ovat oikeutettuja opintorahaan ja opintolainan valtiontakaukseen.

Pääsykokeiden kautta oleva sisäänpääsyväylä verorahoitteisiin tutkinto-opintoihin tulee jatkossakin säilyttää ilman mitään kikkailuja toisten tutkintojenkaan maksullisuudesta! Mikäli avoimen yliopiston väylää käytetään, tulee tarjota mahdollisuus samantapaisiin MOOC-verkkokursseihin kuin esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyopin laitoksella on käytössä ja näiden tulee olla suoritettavissa verorahoitteisesti. Toivon, että sosialidemokraatit kiinnittävät laajemminkin huomiota tähän hallituksen yliopistojen hakujärjestelmän uudistushankkeeseen sen lieveilmiöiden torjumiseksi.

]]>
1 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245508-avoimen-yliopiston-vayla-tuo-lukukausimaksut-saranapuolelta-sisaan#comments Koulutus Lukukausimaksut Pääsykokeet Sosialidemokraatit Yliopistot Fri, 03 Nov 2017 19:58:46 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245508-avoimen-yliopiston-vayla-tuo-lukukausimaksut-saranapuolelta-sisaan
Kun on liikaa rahaa http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244770-kun-on-liikaa-rahaa <p>Kauppalehti kertoi 19.10, että Suomen ruotsinkieliset korkeakoulut ovat lisäämässä ruotsalaisten määrää korkeakouluissa. Hanken aikoo ottaa ensi vuonna 15 opiskelijaa Ruotsista sikäläisen pääsykokeen perusteella. &nbsp;Vastaavasti suomalaisten opiskelupaikat vähenevät.&nbsp; Uutinen on mielenkiintoinen etenkin siksi, että koulutusväki on viime aikoina pitänyt kovaa ääntä koulutuksen leikkauksista. Uutinen kuitenkin kertoo, että ainakin korkeakouluilla on liikaa rahaa, kun ne kykenevät kouluttamaan ilmaiseksi naapurimaiden asukkaita. Syy ei ole tietenkään pelkästään korkeakouluissa; korkeakoulujen valtionosuudet kasvavat ulkomaalaisten opiskelijoiden osuuden mukaan. Oikeastaan korkeakoulujen kannattaisi hätistää Suomen kansalaiset kokonaan pois ja ottaa tilalle vain ulkomaalaisia, jotta rahantulot maksimoituisivat.</p><p>Hankenin ja Åbo Akademin tapauksessa kyse ei liene niinkään valtionosuuksista, vaan kielipolitiikasta; pakkoruotsi pitää säilyttää maksoi, mitä maksoi. &nbsp;Taas kerran voi sanoa, että jos kielipolitiikka on kaikki kaikessa ja koululaitoksella on varaa käyttää satoja miljoonia ruotsin kielen opetukseen, ei rahasta todellakaan ole pula ja siksi turha valittaa leikkauksista.</p><p>Muutenkin voi kysyä, onko koululaitos todellakin tehnyt kaikkensa kustannusten supistamiseksi. Ainakin korkeakouluissa on pakko ihmetellä, miten vähän kiinnitetään huomiota henkilökunnan työpanokseen ja koulutuksen laatuun. Päällimmäisin huoli koskee kontaktiopetuksen vähenemistä. Vielä 15 vuotta sitten henkilökunnalla oli selvät minimimäärät opetusvelvollisuuden suhteen (esim. professoreilla 140 tuntia vuodessa). Nyt ei ole mitään, ja keskimääräiset tuntimäärät ovat vain ehkä puolet edellä mainitusta. Sivumennen sanottuna kukaan ei tiedä, paljonko kontaktiopetusta on korkeakouluissa (mielenkiintoinen tuotantoprosessi, muuten). Kiintiöiden poistamista perusteltiin aikanaan &rdquo;opetuksen monimuotoisuuden lisäämisellä&rdquo;, mikä oli tietenkin vain verbaalinen sumuverho työmäärän vähentämiselle (sinänsä loistavaa lobbaritoimintaa; onneksi olkoon professoriliitto).</p><p>Kontaktiopetuksen supistuminen on tunnettu tosiasia, mutta kovin vähän siihen on kiinnitetty huomiota, osin siksi, että kukaan ei tiedä, missä mennään. Opettajat eivät tietenkään itse ota asiaa esille, mutta yhtä vähän opiskelijat pitävät siitä ääntä. Osin sen ymmärtää. Ainakin maisteriopintojen vaiheessa yli puolet opiskelijoista on töissä. Ensimmäiselle luonnolle tulee 100 ja toisella 20. Luennot ja seminaarit häiritsevät (palkka)työn tekoa jopa niin, että opiskelijoilla ei ole aikaa tulla tentteihin (sitä varten onkin kehitetty tenttiakvaario, jossa voi käydä aina luppoaikana pelaamassa tenttilottoa, eli kokeilemassa tärppien pitävyyttä).</p><p>On selvää, että tällainen sivutoiminen opiskelu on äärimmäisen tehotonta ja tuottaa huonolaatuisia tutkintoja. Laadusta ei tietenkään kukaan valita; opetus on ilmaista, ja ilmaiseksi ei tunnetusti saa mitään hyvää.</p><p>Eri asia tietenkin olisi, jos meillä olisi edes nimelliset lukukausimaksut, jolloin olisi pakko pohtia, olenko seurat kolme vuotta Prisman kassalla vain luennoilla. Pakko olisi myös vaatia luennoilta jotain laatua; sellaista, jota tarvitaan työelämässä. Jos joku haluaa käyttää kymppitonnin tai kaksi esimerkiksi sukupuolen tutkimuksen opetuksen seuraamiseen, niin mitä siitä &ndash; be my guest.</p><p>Minusta englantilais-australialainen järjestelmä, jossa on lukukausimaksut, jotka kuitenkin maksetaan vain jos (nimenomaan vain JOS) opintojen jälkeiset tulot ylittävät kohtuullisen minimitason, hoitaisi monta nykyistä vääristymää korkeakouluissa. Jos haluaisi opiskella 20 vuotta eri oppiaineita ja tutkintoja, niin siitä vaan. Jos joku korkeakoulu haluaa ottaa vain ulkomaalaisia opiskelijoita, niin taas kerran, be my guest! Se että korkeakouluun haluava sitoutuu maksamaan opinnoistaan, on monta kertaa parempi indikaatio motivoituneisuudesta, kuin jossain ylioppilas- tai pääsykokeessa osoitettu hetken nokkeluus.</p><p>Mutta tiedän että lukukausimaksuista on mahdoton puhua Suomessa. Alkaa heti parku köyhistä ja rikkaista, vaikka maksuton korkeakoulutus on itse asiassa massiivinen tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Ja miksi laittaa maksuja, kun rahaa saa &rdquo;seinästä&rdquo;. Ja eihän markkinamekanismi sovi koulutukseen, se on &rdquo;paha&rdquo;. Sosialismi on paras järjestelmä kaikissa muissa toimissa kuin autokaupassa! Taas kerran eduskunnasta löytyy kahdeksan täsmälleen samalla tavalla ajattelevaa puoluetta&rdquo;. Mutta joskus järjestelmää on pakko muuttaa. Tosin voi olla, että muutokseen taivutaan vasta, kun valtaosa korkeakoulutetuista muuttaa ulkomaille ja jättää korkeakoulutuksen kustantamisen kouluja käymättömien piikkiin.&nbsp; Tai viimeistään se tapahtuu, kun kaikkialla muualla on lukukausimaksut. Kun on pakko, niin sitten on pakko. Näin toimii suomalainen päätöksenteko.</p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomalaiskorkeakoulut-lahtevat-jahtaamaan-ruotsalaisopiskelijoita---hanken-ottaa-kayttoon-ruotsalaiskiintion/uL7NzjDG">https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomalaiskorkeakoulut-lahtevat-jahtaamaan-ruotsalaisopiskelijoita---hanken-ottaa-kayttoon-ruotsalaiskiintion/uL7NzjDG</a></p><p>Lisää lukukausimaksuista: <a href="https://journal.fi/tt/article/view/4418/4156">https://journal.fi/tt/article/view/4418/4156</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kauppalehti kertoi 19.10, että Suomen ruotsinkieliset korkeakoulut ovat lisäämässä ruotsalaisten määrää korkeakouluissa. Hanken aikoo ottaa ensi vuonna 15 opiskelijaa Ruotsista sikäläisen pääsykokeen perusteella.  Vastaavasti suomalaisten opiskelupaikat vähenevät.  Uutinen on mielenkiintoinen etenkin siksi, että koulutusväki on viime aikoina pitänyt kovaa ääntä koulutuksen leikkauksista. Uutinen kuitenkin kertoo, että ainakin korkeakouluilla on liikaa rahaa, kun ne kykenevät kouluttamaan ilmaiseksi naapurimaiden asukkaita. Syy ei ole tietenkään pelkästään korkeakouluissa; korkeakoulujen valtionosuudet kasvavat ulkomaalaisten opiskelijoiden osuuden mukaan. Oikeastaan korkeakoulujen kannattaisi hätistää Suomen kansalaiset kokonaan pois ja ottaa tilalle vain ulkomaalaisia, jotta rahantulot maksimoituisivat.

Hankenin ja Åbo Akademin tapauksessa kyse ei liene niinkään valtionosuuksista, vaan kielipolitiikasta; pakkoruotsi pitää säilyttää maksoi, mitä maksoi.  Taas kerran voi sanoa, että jos kielipolitiikka on kaikki kaikessa ja koululaitoksella on varaa käyttää satoja miljoonia ruotsin kielen opetukseen, ei rahasta todellakaan ole pula ja siksi turha valittaa leikkauksista.

Muutenkin voi kysyä, onko koululaitos todellakin tehnyt kaikkensa kustannusten supistamiseksi. Ainakin korkeakouluissa on pakko ihmetellä, miten vähän kiinnitetään huomiota henkilökunnan työpanokseen ja koulutuksen laatuun. Päällimmäisin huoli koskee kontaktiopetuksen vähenemistä. Vielä 15 vuotta sitten henkilökunnalla oli selvät minimimäärät opetusvelvollisuuden suhteen (esim. professoreilla 140 tuntia vuodessa). Nyt ei ole mitään, ja keskimääräiset tuntimäärät ovat vain ehkä puolet edellä mainitusta. Sivumennen sanottuna kukaan ei tiedä, paljonko kontaktiopetusta on korkeakouluissa (mielenkiintoinen tuotantoprosessi, muuten). Kiintiöiden poistamista perusteltiin aikanaan ”opetuksen monimuotoisuuden lisäämisellä”, mikä oli tietenkin vain verbaalinen sumuverho työmäärän vähentämiselle (sinänsä loistavaa lobbaritoimintaa; onneksi olkoon professoriliitto).

Kontaktiopetuksen supistuminen on tunnettu tosiasia, mutta kovin vähän siihen on kiinnitetty huomiota, osin siksi, että kukaan ei tiedä, missä mennään. Opettajat eivät tietenkään itse ota asiaa esille, mutta yhtä vähän opiskelijat pitävät siitä ääntä. Osin sen ymmärtää. Ainakin maisteriopintojen vaiheessa yli puolet opiskelijoista on töissä. Ensimmäiselle luonnolle tulee 100 ja toisella 20. Luennot ja seminaarit häiritsevät (palkka)työn tekoa jopa niin, että opiskelijoilla ei ole aikaa tulla tentteihin (sitä varten onkin kehitetty tenttiakvaario, jossa voi käydä aina luppoaikana pelaamassa tenttilottoa, eli kokeilemassa tärppien pitävyyttä).

On selvää, että tällainen sivutoiminen opiskelu on äärimmäisen tehotonta ja tuottaa huonolaatuisia tutkintoja. Laadusta ei tietenkään kukaan valita; opetus on ilmaista, ja ilmaiseksi ei tunnetusti saa mitään hyvää.

Eri asia tietenkin olisi, jos meillä olisi edes nimelliset lukukausimaksut, jolloin olisi pakko pohtia, olenko seurat kolme vuotta Prisman kassalla vain luennoilla. Pakko olisi myös vaatia luennoilta jotain laatua; sellaista, jota tarvitaan työelämässä. Jos joku haluaa käyttää kymppitonnin tai kaksi esimerkiksi sukupuolen tutkimuksen opetuksen seuraamiseen, niin mitä siitä – be my guest.

Minusta englantilais-australialainen järjestelmä, jossa on lukukausimaksut, jotka kuitenkin maksetaan vain jos (nimenomaan vain JOS) opintojen jälkeiset tulot ylittävät kohtuullisen minimitason, hoitaisi monta nykyistä vääristymää korkeakouluissa. Jos haluaisi opiskella 20 vuotta eri oppiaineita ja tutkintoja, niin siitä vaan. Jos joku korkeakoulu haluaa ottaa vain ulkomaalaisia opiskelijoita, niin taas kerran, be my guest! Se että korkeakouluun haluava sitoutuu maksamaan opinnoistaan, on monta kertaa parempi indikaatio motivoituneisuudesta, kuin jossain ylioppilas- tai pääsykokeessa osoitettu hetken nokkeluus.

Mutta tiedän että lukukausimaksuista on mahdoton puhua Suomessa. Alkaa heti parku köyhistä ja rikkaista, vaikka maksuton korkeakoulutus on itse asiassa massiivinen tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Ja miksi laittaa maksuja, kun rahaa saa ”seinästä”. Ja eihän markkinamekanismi sovi koulutukseen, se on ”paha”. Sosialismi on paras järjestelmä kaikissa muissa toimissa kuin autokaupassa! Taas kerran eduskunnasta löytyy kahdeksan täsmälleen samalla tavalla ajattelevaa puoluetta”. Mutta joskus järjestelmää on pakko muuttaa. Tosin voi olla, että muutokseen taivutaan vasta, kun valtaosa korkeakoulutetuista muuttaa ulkomaille ja jättää korkeakoulutuksen kustantamisen kouluja käymättömien piikkiin.  Tai viimeistään se tapahtuu, kun kaikkialla muualla on lukukausimaksut. Kun on pakko, niin sitten on pakko. Näin toimii suomalainen päätöksenteko.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomalaiskorkeakoulut-lahtevat-jahtaamaan-ruotsalaisopiskelijoita---hanken-ottaa-kayttoon-ruotsalaiskiintion/uL7NzjDG

Lisää lukukausimaksuista: https://journal.fi/tt/article/view/4418/4156

 

 

]]>
28 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244770-kun-on-liikaa-rahaa#comments Kotimaa Koulutus Lukukausimaksut Tulonjako Fri, 20 Oct 2017 18:39:22 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244770-kun-on-liikaa-rahaa
Yliopistojen pääsykokeiden poisto johtaisi lukukausimaksujen käyttöönottoon http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243323-yliopistojen-paasykokeiden-poisto-johtaisi-lukukausimaksujen-kayttoonottoon <p>Tämän vaalikauden aikana ovat erilaisin verukkein voimistuneet vaatimukset yliopistojen pääsykokeiden lakkauttamisesta ja ylioppilaskirjoitusten tulosten painottamiseen valintakriteerinä. Perusteet ovat mitä ihmeellisimpiä, pääsykokeita on sanottu esimerkiksi lottoarvonnoiksi, mikä on syvä loukkaus niihin menestyksekkäästi osallistuneita ja sillä tavoin yliopistoihin sisään päässeitä ja heidän sitä varten tekemäänsä henkisesti ja sivistyksellisesti vaativaa työtä kohtaan.</p><p>Lääketieteelliset tiedekunnat tutkivat simuloimalla, millä tavoin pääsykokeiden poisto olisi vaikuttanut sisäänottoon ja tulos oli hämmentävä: jopa puolet sisään päässeistä olisi vaihtunut. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikeapääsyisillä aloilla mitä ilmeisimmin pääsykokeilla on suuri merkitys ja niiden avulla sisään hakee myös iän tuomaa kypsyyttä omaavia henkilöitä pelkkien juuri lukion penkiltä tulleiden sijasta. Jos tässä tapauksessa olisi kysymys pelkästään siitä, että sisään otettavien joukko jossakin määrin vaihtuisi, ei olisi niinkään syytä huoleen, jos pelisäännöt olisivat alusta alkaen selvillä. Kysymys on kuitenkin siitä, että osasta hakemaan halukkaita ei tehtäisi ainoastaan ei-sisäänpäässeitä vaan <em>hakukelvottomia</em>. Hakukelvottomuuteen ajaminen on syvästi epätasa-arvoistavaa ja tähtää siihen, että jo ennen hakuprosessia, olisi jonkinlainen ideaali niistä opiskelijoista, jotka sisään halutaan ja tämän ideaalin rikkovat halutaan ehdottomasti sulkea pois jo etukäteen.</p><p>Pelkkien ylioppilaskirjoitusten avulla sisään päästäminen hankalapääsyisimmillekin aloille ja pääsykokeiden kautta olevan väylän poistaminen johtaa siihen, että opiskelija-ainekseksi halutaan vain nuoria vasta ylioppilaaksi kirjoittaneita, viis siitä, että joku välivuosia pitänyt tai toista tutkintoa suorittamaan hakeva kypsempi hakija olisi huomattavasti pätevämpi ja voisi sen pääsykokeisiin lukemalla ja niissä pärjäämällä, samoin kuin opinnoissaan menestymällä osoittaa. <em>Ei ole kaukaa haettua, että sisäänpäässeiden yleinen profiili halutaan saada samantapaiseksi kuin jos lukukausimaksut olisivat jo käytössä</em>. Onhan niin, että parikymppisillä juuri ylioppilaaksi kirjoittaneilla on todennäköisempää, että heidän vanhempansa olisivat valmiita koulutusta omasta pussistaan rahoittamaan, kolmekymppisillä näin on harvemmin. Lukukausimaksu-ideologiaan haku-uudistus kytkeytyy myös toisella tavalla, koska vanhempana valmistuneilla olisi laskennallisesti pienempi todennäköisyys jäljellä olevan työuransa aikana saada koulutuksensa maksettua yhteiskunnalle takaisin. Viimeinen tönäisy lukukausimaksuja kohden olisi se, että hankalapääsyisimmät alat eivät pystyisi karsimaan pelkkien ylioppilaskirjoitusten tuloksilla hakijoita tarpeeksi hyvin ja sisäänoton rajoittamiseen käytettäisiin koulutuksen maksullisuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän vaalikauden aikana ovat erilaisin verukkein voimistuneet vaatimukset yliopistojen pääsykokeiden lakkauttamisesta ja ylioppilaskirjoitusten tulosten painottamiseen valintakriteerinä. Perusteet ovat mitä ihmeellisimpiä, pääsykokeita on sanottu esimerkiksi lottoarvonnoiksi, mikä on syvä loukkaus niihin menestyksekkäästi osallistuneita ja sillä tavoin yliopistoihin sisään päässeitä ja heidän sitä varten tekemäänsä henkisesti ja sivistyksellisesti vaativaa työtä kohtaan.

Lääketieteelliset tiedekunnat tutkivat simuloimalla, millä tavoin pääsykokeiden poisto olisi vaikuttanut sisäänottoon ja tulos oli hämmentävä: jopa puolet sisään päässeistä olisi vaihtunut. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikeapääsyisillä aloilla mitä ilmeisimmin pääsykokeilla on suuri merkitys ja niiden avulla sisään hakee myös iän tuomaa kypsyyttä omaavia henkilöitä pelkkien juuri lukion penkiltä tulleiden sijasta. Jos tässä tapauksessa olisi kysymys pelkästään siitä, että sisään otettavien joukko jossakin määrin vaihtuisi, ei olisi niinkään syytä huoleen, jos pelisäännöt olisivat alusta alkaen selvillä. Kysymys on kuitenkin siitä, että osasta hakemaan halukkaita ei tehtäisi ainoastaan ei-sisäänpäässeitä vaan hakukelvottomia. Hakukelvottomuuteen ajaminen on syvästi epätasa-arvoistavaa ja tähtää siihen, että jo ennen hakuprosessia, olisi jonkinlainen ideaali niistä opiskelijoista, jotka sisään halutaan ja tämän ideaalin rikkovat halutaan ehdottomasti sulkea pois jo etukäteen.

Pelkkien ylioppilaskirjoitusten avulla sisään päästäminen hankalapääsyisimmillekin aloille ja pääsykokeiden kautta olevan väylän poistaminen johtaa siihen, että opiskelija-ainekseksi halutaan vain nuoria vasta ylioppilaaksi kirjoittaneita, viis siitä, että joku välivuosia pitänyt tai toista tutkintoa suorittamaan hakeva kypsempi hakija olisi huomattavasti pätevämpi ja voisi sen pääsykokeisiin lukemalla ja niissä pärjäämällä, samoin kuin opinnoissaan menestymällä osoittaa. Ei ole kaukaa haettua, että sisäänpäässeiden yleinen profiili halutaan saada samantapaiseksi kuin jos lukukausimaksut olisivat jo käytössä. Onhan niin, että parikymppisillä juuri ylioppilaaksi kirjoittaneilla on todennäköisempää, että heidän vanhempansa olisivat valmiita koulutusta omasta pussistaan rahoittamaan, kolmekymppisillä näin on harvemmin. Lukukausimaksu-ideologiaan haku-uudistus kytkeytyy myös toisella tavalla, koska vanhempana valmistuneilla olisi laskennallisesti pienempi todennäköisyys jäljellä olevan työuransa aikana saada koulutuksensa maksettua yhteiskunnalle takaisin. Viimeinen tönäisy lukukausimaksuja kohden olisi se, että hankalapääsyisimmät alat eivät pystyisi karsimaan pelkkien ylioppilaskirjoitusten tuloksilla hakijoita tarpeeksi hyvin ja sisäänoton rajoittamiseen käytettäisiin koulutuksen maksullisuutta.

]]>
0 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243323-yliopistojen-paasykokeiden-poisto-johtaisi-lukukausimaksujen-kayttoonottoon#comments Lukukausimaksut Pääsykokeet Yliopistot Sat, 23 Sep 2017 12:58:11 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243323-yliopistojen-paasykokeiden-poisto-johtaisi-lukukausimaksujen-kayttoonottoon
Suomen korkeakoulujärjestelmä kaipaa muutosta http://henrikwejberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241234-suomen-korkeakoulujarjestelma-kaipaa-muutosta <p>Bengt Holmström ja Björn Wahlroos <a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/227235-nobelisti-jarkyttyi-suomen-koulutuksen-hapeapilkusta-totaalisen-edesvastuutonta#.WY1eKUrE1CQ.facebook">olivat kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta -juhlaseminaarissa</a>&nbsp;keskustelemassa muun muassa korkeakoulutuksesta. Holmström varsinkin oli huolissaan kahdesta asiasta: opiskelijat tuntuvat vain roikkuvan yliopistossa, ja korkeakoulutettujen määrä on kääntynyt laskuun alle 35-vuotiaiden joukossa. Kumpikaan ei olisi tietenkään yhtä ongelmallista, ellei Suomen huoltosuhde olisi kääntymässä entistä pahempaan suuntaan lähivuosina. Hidas korkeakouluopiskelija ei ole yhteiskunnalle tai julkistaloudelle lähellekään yhtä tuottava, kuin valmistunut. Korkeakoulutettujen määrä ylipäätään vaikuttaa kansantulon muodostumiseen henkisen pääoman kasvuna. Se myös luo parempia kannustimia yrityksille investoida Suomeen, kun korkeakoulutetun työvoiman tarjonta on tarpeeksi suuri.&nbsp;<br /><br />Suomessa maisteriksi valmistuvien mediaaniaika on <a href="http://tilastokeskus.fi/til/yop/2012/02/yop_2012_02_2013-06-19_tie_001_fi.html">6,5 vuotta</a>, ja&nbsp;<a href="http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_001.html?s=0#2">tuoreista ylioppilaistakin vain 2/3 opiskelee korkeakoulussa kahden välivuoden jälkeen.</a>&nbsp;Ylioppilastutkinnon jälkeen normisuoritus on siis valmistua maisteriksi suunnilleen 9 vuodessa. Tämä ei tietenkään ole opiskelijoiden vika, vaan surkean sisäänottoprosessin sekä yksityisten korkeakoulujen olemattomuuden.<br /><br />Ensimmäistä ongelmaa on&nbsp;<a href="http://omalinja.fi/wp-content/uploads/2016/03/vatt_policybrief_12016.pdf">käsitelty ansiokkaasti tässä VATT:n policy briefissä.</a>&nbsp;Tiivistettynä ongelma on siinä, ettei eri tutkinto-ohjelmiin voi hakea suurimmassa osassa tapauksia järkevästi. Oikeustieteilijät ovat sentään vihdoin yhdistämässä kaikkiin oikeustieteellisiin tehtävät haut yhteen. Lääketieteelliset vasta harkitsevat sitä. On suoraan sanottuna typerää, että hakija joutuu käyttämään aikaansa sen miettimiseen, mikä yliopisto tarjoaa parhaan todennäköisyyden sisäänpääsyyn yhdistettynä itselle mieluisimpaan yliopistoon. Ylioppilastutkinnon merkitystä korostetaan jatkossa enemmän, mikä &nbsp;on mielestäni oikea suunta. On hölmöä olla käyttämättä tätä tietoa,&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002906106.html">kuten Aalto yliopistossa jo huomattiin.&nbsp;</a><br /><br />Toinen ongelma johtuu ilmeisesti poliittisesta päätöksestä.&nbsp;<a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558">Yliopistolakiin on kirjattu kaikki viralliset korkeakoulut.</a>&nbsp;<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/rahalla-paasee-kauppatieteiden-kandidaatiksi-ministeri-maksulliset-yliopistot-eivat-kuulu-suomeen/?shared=943291-8b606f2a-4">Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan maksuttomuus on suomalaisen koulutuksen kulmakivi</a>, jolloin tietysti yksityisiä korkeakouluja ei voida hyväksyä. Tämä on sekä taloudellisesti järjetöntä, että eettisesti kyseenalaista. Ainoa keino työmarkkinoiden tarpeiden parhaalle mahdollisille täyttämiselle on yksityiset korkeakoulut, jotka lisäävät liian vähäisten aloituspaikkojen tarjontaa. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa&nbsp;<a href="https://www.akava.fi/files/12516/01_Tilastoja_korkeasti_koulutettujen_tyottomyydesta_yleisimmat_asteet.pdf">lääkärit.</a>&nbsp;Miten voi olla ylipäätään eettisesti oikein, että valtio pitää monopolia siitä, saako ihmisille myydä tutkintoon johtavaa koulutusta? Yksityisessä korkeakoulussa opiskelu lisää myös sivistystä, millä usein perustellaan yliopistoihin kohdistuvien leikkausten vastustamista. Yksityisten korkeakoulujen tulo lisäisi luonnollisesti sivistystä korkeakoulutuksen määrän kasvaessa.<br /><br />Minkälaisia uudistuksia sitten korkeakoulujärjestelmälle pitäisi tehdä, jotta opiskeluajat lyhenisivät, korkeakoulutettujen määrä nousisi ja vapaus opiskella tutkintoa myös maksua vastaan tulisi mahdolliseksi myös Suomessa? Seuraavaksi esitän kolme keinoa, jolla nämä ongelmat ratkaistaisiin.<br /><br /><strong>1. Income contingent loanin käyttöönotto Suomessa &nbsp;&nbsp;</strong></p><p>Income contingent loan (ICL) on opintolainan muoto, jota nostetaan normaalin opintolainan tapaan. Takaisinmaksu koittaa kuitenkin vasta lainanottajan tulojen ylittäessä tietyn rajan. Malli kannustaa opiskelemaan nopeasti, kohdistaa opintojen kulut niistä hyötyville, sekä saattaa jopa kaventaa koulutuseroja eri sosioekonomisesta luokista tulevien välillä. Kavennus johtuu siitä, että riskit opintolainan ottamisesta vähentyvät nykyisestä. Jotkut elämäntapaopiskelijat tuskin maksaisivat lainaa ikinä takaisin, mutta työelämään suuntautuneiden kannustimet suorittaa tutkinto nopeammin olisivat varmasti arvokkaammat kansantaloudellisesti. Korkeakoulutuksesta hyötymättömät eivät myöskään enää maksaisi tulevien ylimpään tuloluokkaan kuuluvien tutkintoja. Kyky maksaa ICL toisi myös lisää informaatiota korkeakouluille koulutuksen laadusta ja sopivasta paikkojen määrästä. ICL mahdollistaa myös lukukausimaksujen perimisen, ilman niihin assosioituja haittavaikutuksia. Lukukausimaksut parantaisivat yliopistojen rahoitusta, ja kannustaisivat opiskelijoita valitsemaan työllistävän alan, sekä opiskelemaan rivakasti.<br /><br /><strong>2. Yksityisille korkeakouluille tutkinnon myöntämisoikeus&nbsp;</strong></p><p>Monilla aloilla julkisten korkeakoulujen koulutusmäärät eivät täytä lähellekään työmarkkinoiden tarvetta. Yksityiset korkeakoulut pystyisivät näillä aloilla täyttämään erotuksen. Tästä koituva hyöty tulee suoraan kuluttajille joko hintojen laskuna tai palvelun tarjonnan lisääntymisellä. Tämän lisäksi yksityiset korkeakoulut loisivat uudenlaista kilpailua julkisille korkeakouluille, kun lahjakkailla opiskelijoilla olisi vaihtoehto myös mennä yksityiseen korkeakouluun vaikkapa stipendillä opiskelemaan. Vapaus kouluttautua muualla kuin julkisissa korkeakouluissa pitäisi myös olla perusoikeus. Yksityiset lääketieteelliset eivät olisi yhtä alttiita lääkäriliiton lobbaukselle, joka johtaa liian vähäiseen aloituspaikkojen määrään. Arvaan jo nyt, että joku valittaa siitä, ettei kuka tahansa voi olla lääkäri. Samaan aikaan kuitenkin Suomessakin hyväksytään Baltiassa/Venäjällä hankittu tutkinto. Lääkäriksi tullaan opiskelun, eikä pääsykokeissa onnistumisen myötä.&nbsp;<br /><br /><strong>3. Yhtenäisen hakujärjestelmän luominen kaikille korkeakouluille</strong><br /><br />Tämä on jo tavallaan nykyisellään toteutettu, mutta sitä voisi monilta kohdin parantaa. Tavoitetason pitäisi olla sellainen, että kaikkiin mahdollisiin korkeakouluihin ja tiedekuntiin on mahdollista hakea samalla hakukerralla, eikä tarvetta taktikointiin olisi. Hakijat laittaisivat hakukohteet itselleen parhaaseen järjestykseen, ja yliopistot vertailisivat hakijoista itselleen sopivimpia. Yliopistot voisivat käyttää vertailuun ylioppilaskirjoituksia, mutta väylä myös pelkille pääsykokeille voitaisiin edelleen säilyttää. Sen lisäksi yliopisto voisi ylioppilaskirjoitusten ohella verrata hakijoiden motivaatiota kirjeellä, tai vaikka sellaisella kokeella, johon on vaikeaa tai mahdotonta valmistautua kovin perusteellisesti. Ylioppilaskirjoituksia tulisi saada uusia rajattomasti tässä mallissa, ettei lukiossa epäonnistuminen veisi mahdollisuuksia päästä myöhemmin korkeakouluun. Usein tällaista mallia vastaan argumentoidaan sillä, että taktikointi siirtyykin jo lukioon. Tietyllä tavalla se on totta, sillä kirjoitettavat aineet pitäisi miettiä tulevaisuuden jatko-opintojen pohjalta. Tosin tilanne on jo nyt käytännössä sama esim. lääketieteellisissä ja farmasiassa. Ilman kemian opiskelua vaikuttaa opiskelupaikka aika kaukaiselta. En usko taktikoinnin kasvavan samoihin mittapuihin, mitä se on korkeakouluihin haettaessa nykyään. Taktikointi lukiossa on myös vähemmän haitallista, koska se ei vaikuta yhtä olennaisesti muiden kykyyn saada haluamaansa opiskelupaikkaa. Taktikoinnin poistuminen johtaisi suurempaan määrään optimaalisia lopputuloksia sekä opiskelijoiden, että oppilaitosten kannalta.&nbsp;<br /><br /><br />Ratkaisuni lyhentäisivät transitiota toiselta asteelta korkeakouluihin, koska useampaan paikkaan hakeminen olisi mahdollista, eikä taktikointia tarvitsisi. Se loisi jo opiskeleville kannustimet opiskella nopeammin lukukausimaksujen ja opintolainan kertymisen välttämiseksi, mutta silti vähentäisi riskejä korkeakoulutuksen hankkimisesta.&nbsp;<a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/seminaari-korkeakoulujen-lukukausimaksuista-15-5-klo-16-00/">Opinnoista eniten hyötyvät</a>&nbsp;maksaisivat niistä suurimman osan. Tämä olisi oikeudenmukaista, sillä useimmissa tapauksissa maksuton korkeakoulutus on tulonsiirto kaikilta hyvätuloisten tai vähintäänkin keskituloisten lapsille. Yksityisten korkeakoulujen salliminen parantaisi työmarkkinoiden toimintaa, kun vähäisen tarjonnan osaajia koulutettaisiin enemmän. Siirtyminen lukiosta yliopistoon lyhenisi, yliopistoissa ei enää roikuttaisi, ja korkeakoulutettujen osuus ikäluokasta kääntyisi taas nousuun. Tällä kaikella olisi hyvin positiivisia vaikutuksia julkistaloudelle, ihmisten vapaudelle, sivistykselle ja palkkatuloille.&nbsp;<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Bengt Holmström ja Björn Wahlroos olivat kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta -juhlaseminaarissa keskustelemassa muun muassa korkeakoulutuksesta. Holmström varsinkin oli huolissaan kahdesta asiasta: opiskelijat tuntuvat vain roikkuvan yliopistossa, ja korkeakoulutettujen määrä on kääntynyt laskuun alle 35-vuotiaiden joukossa. Kumpikaan ei olisi tietenkään yhtä ongelmallista, ellei Suomen huoltosuhde olisi kääntymässä entistä pahempaan suuntaan lähivuosina. Hidas korkeakouluopiskelija ei ole yhteiskunnalle tai julkistaloudelle lähellekään yhtä tuottava, kuin valmistunut. Korkeakoulutettujen määrä ylipäätään vaikuttaa kansantulon muodostumiseen henkisen pääoman kasvuna. Se myös luo parempia kannustimia yrityksille investoida Suomeen, kun korkeakoulutetun työvoiman tarjonta on tarpeeksi suuri. 

Suomessa maisteriksi valmistuvien mediaaniaika on 6,5 vuotta, ja tuoreista ylioppilaistakin vain 2/3 opiskelee korkeakoulussa kahden välivuoden jälkeen. Ylioppilastutkinnon jälkeen normisuoritus on siis valmistua maisteriksi suunnilleen 9 vuodessa. Tämä ei tietenkään ole opiskelijoiden vika, vaan surkean sisäänottoprosessin sekä yksityisten korkeakoulujen olemattomuuden.

Ensimmäistä ongelmaa on käsitelty ansiokkaasti tässä VATT:n policy briefissä. Tiivistettynä ongelma on siinä, ettei eri tutkinto-ohjelmiin voi hakea suurimmassa osassa tapauksia järkevästi. Oikeustieteilijät ovat sentään vihdoin yhdistämässä kaikkiin oikeustieteellisiin tehtävät haut yhteen. Lääketieteelliset vasta harkitsevat sitä. On suoraan sanottuna typerää, että hakija joutuu käyttämään aikaansa sen miettimiseen, mikä yliopisto tarjoaa parhaan todennäköisyyden sisäänpääsyyn yhdistettynä itselle mieluisimpaan yliopistoon. Ylioppilastutkinnon merkitystä korostetaan jatkossa enemmän, mikä  on mielestäni oikea suunta. On hölmöä olla käyttämättä tätä tietoa, kuten Aalto yliopistossa jo huomattiin. 

Toinen ongelma johtuu ilmeisesti poliittisesta päätöksestä. Yliopistolakiin on kirjattu kaikki viralliset korkeakoulut. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan maksuttomuus on suomalaisen koulutuksen kulmakivi, jolloin tietysti yksityisiä korkeakouluja ei voida hyväksyä. Tämä on sekä taloudellisesti järjetöntä, että eettisesti kyseenalaista. Ainoa keino työmarkkinoiden tarpeiden parhaalle mahdollisille täyttämiselle on yksityiset korkeakoulut, jotka lisäävät liian vähäisten aloituspaikkojen tarjontaa. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa lääkärit. Miten voi olla ylipäätään eettisesti oikein, että valtio pitää monopolia siitä, saako ihmisille myydä tutkintoon johtavaa koulutusta? Yksityisessä korkeakoulussa opiskelu lisää myös sivistystä, millä usein perustellaan yliopistoihin kohdistuvien leikkausten vastustamista. Yksityisten korkeakoulujen tulo lisäisi luonnollisesti sivistystä korkeakoulutuksen määrän kasvaessa.

Minkälaisia uudistuksia sitten korkeakoulujärjestelmälle pitäisi tehdä, jotta opiskeluajat lyhenisivät, korkeakoulutettujen määrä nousisi ja vapaus opiskella tutkintoa myös maksua vastaan tulisi mahdolliseksi myös Suomessa? Seuraavaksi esitän kolme keinoa, jolla nämä ongelmat ratkaistaisiin.

1. Income contingent loanin käyttöönotto Suomessa   

Income contingent loan (ICL) on opintolainan muoto, jota nostetaan normaalin opintolainan tapaan. Takaisinmaksu koittaa kuitenkin vasta lainanottajan tulojen ylittäessä tietyn rajan. Malli kannustaa opiskelemaan nopeasti, kohdistaa opintojen kulut niistä hyötyville, sekä saattaa jopa kaventaa koulutuseroja eri sosioekonomisesta luokista tulevien välillä. Kavennus johtuu siitä, että riskit opintolainan ottamisesta vähentyvät nykyisestä. Jotkut elämäntapaopiskelijat tuskin maksaisivat lainaa ikinä takaisin, mutta työelämään suuntautuneiden kannustimet suorittaa tutkinto nopeammin olisivat varmasti arvokkaammat kansantaloudellisesti. Korkeakoulutuksesta hyötymättömät eivät myöskään enää maksaisi tulevien ylimpään tuloluokkaan kuuluvien tutkintoja. Kyky maksaa ICL toisi myös lisää informaatiota korkeakouluille koulutuksen laadusta ja sopivasta paikkojen määrästä. ICL mahdollistaa myös lukukausimaksujen perimisen, ilman niihin assosioituja haittavaikutuksia. Lukukausimaksut parantaisivat yliopistojen rahoitusta, ja kannustaisivat opiskelijoita valitsemaan työllistävän alan, sekä opiskelemaan rivakasti.

2. Yksityisille korkeakouluille tutkinnon myöntämisoikeus 

Monilla aloilla julkisten korkeakoulujen koulutusmäärät eivät täytä lähellekään työmarkkinoiden tarvetta. Yksityiset korkeakoulut pystyisivät näillä aloilla täyttämään erotuksen. Tästä koituva hyöty tulee suoraan kuluttajille joko hintojen laskuna tai palvelun tarjonnan lisääntymisellä. Tämän lisäksi yksityiset korkeakoulut loisivat uudenlaista kilpailua julkisille korkeakouluille, kun lahjakkailla opiskelijoilla olisi vaihtoehto myös mennä yksityiseen korkeakouluun vaikkapa stipendillä opiskelemaan. Vapaus kouluttautua muualla kuin julkisissa korkeakouluissa pitäisi myös olla perusoikeus. Yksityiset lääketieteelliset eivät olisi yhtä alttiita lääkäriliiton lobbaukselle, joka johtaa liian vähäiseen aloituspaikkojen määrään. Arvaan jo nyt, että joku valittaa siitä, ettei kuka tahansa voi olla lääkäri. Samaan aikaan kuitenkin Suomessakin hyväksytään Baltiassa/Venäjällä hankittu tutkinto. Lääkäriksi tullaan opiskelun, eikä pääsykokeissa onnistumisen myötä. 

3. Yhtenäisen hakujärjestelmän luominen kaikille korkeakouluille

Tämä on jo tavallaan nykyisellään toteutettu, mutta sitä voisi monilta kohdin parantaa. Tavoitetason pitäisi olla sellainen, että kaikkiin mahdollisiin korkeakouluihin ja tiedekuntiin on mahdollista hakea samalla hakukerralla, eikä tarvetta taktikointiin olisi. Hakijat laittaisivat hakukohteet itselleen parhaaseen järjestykseen, ja yliopistot vertailisivat hakijoista itselleen sopivimpia. Yliopistot voisivat käyttää vertailuun ylioppilaskirjoituksia, mutta väylä myös pelkille pääsykokeille voitaisiin edelleen säilyttää. Sen lisäksi yliopisto voisi ylioppilaskirjoitusten ohella verrata hakijoiden motivaatiota kirjeellä, tai vaikka sellaisella kokeella, johon on vaikeaa tai mahdotonta valmistautua kovin perusteellisesti. Ylioppilaskirjoituksia tulisi saada uusia rajattomasti tässä mallissa, ettei lukiossa epäonnistuminen veisi mahdollisuuksia päästä myöhemmin korkeakouluun. Usein tällaista mallia vastaan argumentoidaan sillä, että taktikointi siirtyykin jo lukioon. Tietyllä tavalla se on totta, sillä kirjoitettavat aineet pitäisi miettiä tulevaisuuden jatko-opintojen pohjalta. Tosin tilanne on jo nyt käytännössä sama esim. lääketieteellisissä ja farmasiassa. Ilman kemian opiskelua vaikuttaa opiskelupaikka aika kaukaiselta. En usko taktikoinnin kasvavan samoihin mittapuihin, mitä se on korkeakouluihin haettaessa nykyään. Taktikointi lukiossa on myös vähemmän haitallista, koska se ei vaikuta yhtä olennaisesti muiden kykyyn saada haluamaansa opiskelupaikkaa. Taktikoinnin poistuminen johtaisi suurempaan määrään optimaalisia lopputuloksia sekä opiskelijoiden, että oppilaitosten kannalta. 


Ratkaisuni lyhentäisivät transitiota toiselta asteelta korkeakouluihin, koska useampaan paikkaan hakeminen olisi mahdollista, eikä taktikointia tarvitsisi. Se loisi jo opiskeleville kannustimet opiskella nopeammin lukukausimaksujen ja opintolainan kertymisen välttämiseksi, mutta silti vähentäisi riskejä korkeakoulutuksen hankkimisesta. Opinnoista eniten hyötyvät maksaisivat niistä suurimman osan. Tämä olisi oikeudenmukaista, sillä useimmissa tapauksissa maksuton korkeakoulutus on tulonsiirto kaikilta hyvätuloisten tai vähintäänkin keskituloisten lapsille. Yksityisten korkeakoulujen salliminen parantaisi työmarkkinoiden toimintaa, kun vähäisen tarjonnan osaajia koulutettaisiin enemmän. Siirtyminen lukiosta yliopistoon lyhenisi, yliopistoissa ei enää roikuttaisi, ja korkeakoulutettujen osuus ikäluokasta kääntyisi taas nousuun. Tällä kaikella olisi hyvin positiivisia vaikutuksia julkistaloudelle, ihmisten vapaudelle, sivistykselle ja palkkatuloille. 

 

]]>
7 http://henrikwejberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241234-suomen-korkeakoulujarjestelma-kaipaa-muutosta#comments Kotimaa koulutuspolitiikka Lukukausimaksut Yliopistot ja korkeakoulut Sun, 13 Aug 2017 07:06:13 +0000 Henrik Wejberg http://henrikwejberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241234-suomen-korkeakoulujarjestelma-kaipaa-muutosta
Markus Jäntin lähtö, taloustiede ja lukukausimaksut http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237220-markus-jantin-lahto-taloustiede-ja-lukukausimaksut <p>Tällä viikolla olemme saaneet lukea lehdistä dramaattisesta välikohtauksesta Taloustieteellisen yhdistyksen seminaarissa. Lukukausimaksuja koskeva keskustelu muuttui riidaksi kun Markus Jäntti arvosteli Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijoita opportunismista. Etlan Niku Määttänen ja Vesa Vihriälä olivat nimittäin väittäneet maaliskuisessa raportissaan, että yliopistojen lukukausimaksut eivät heikennä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Määttänen ja Vihriälä loukkaantuivat Jäntin kritiikistä. Vihreiden kansanedustajaekonomisti Antero Vartia antoi sivustatukea syyttämällä puolestaan Jänttiä ideologisuudesta.</p><p>Määttänen ja Vihriälä nojaavat raportissaan valikoituihin lähteisiin. Lyhyessä lähdeluettelossa on viittauksia lähinnä suomalaisiin aloitteisiin lukukausimaksujen puolesta (esim. Heikki Pursiainen, Kari Raivio), heidän omiin julkaisuihinsa ja muutamaan valikoituun taloustieteelliseen paperiin. Näistä keskeisimmät ovat kotoisin IZA-verkostosta, joka on ollut Saksassa uusliberalismi-kiistojen kohteena.</p><p>Määttäsen ja Vihriälän argumentti lukukausimaksujen puolesta menee näin:</p><p>1. Julkistaloutta on pakko leikata.<br />2. Yliopistojen leikkaukset voidaan korvata lukukausimaksujen tuotoilla.<br />3. Yliopistokoulutus hyödyntää sen saaneita ja on oikein, että he maksavat koulutuksestaan nykyistä enemmän itse.<br />4. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei vaarannu, jos Suomessa sovelletaan Britannian, Australian ja Uuden Seelannin esimerkin mukaisia lainajärjestelyjä.</p><p>Väite (1) ei pidä paikkaansa. Väite (2) on tosi, mutta tarpeeton, jos uusia leikkauksia ei tehdä, ja varsinkin jos jo tehdyt leikkaukset perutaan. Kuten olen aiemmin esittänyt, väite (3) on tekopyhä. Lukukausimaksuja kannattavat ekonomistit ja poliitikot eivät halua lisätä verotuksen progressiota tai rajoittaa suuria pääoma- tai muita tuloja. Pikemminkin sekä uusklassikot että oikeistopoliitikot haluavat vahvistaa &rdquo;kannustimia&rdquo;, mikä käytännössä tarkoittaa eriarvoisuuden syventämistä.</p><p>Jäntin ja muiden taloustieteilijöiden alkuviikon riita koski ensisijaisesti väitettä (4). Mahdollisuuksien tasa-arvo ei kuitenkaan ole ainoa näkökohta. Vaikka mahdollisuuksien tasa-arvo on nyky-yhteiskunnan tärkeä perusperiaate, lukukausimaksujen vaikutukset koskevat myös yliopistoja ja oppimista.</p><p>Mitä perusyhteiskuntatiede kertoo lukukausimaksujen vaikutuksista? Jos lähtökohtana on, että vanhemmat maksavat lukukausimaksut, syntyy selkeä valikointimekanismi, jossa vanhempien tulot vaikuttavat olennaisesti opiskelumahdollisuuksiin. Valikointimekanismin vaikutuksilla on lisäksi taipumusta syventyä yli sukupolvien, mikä helposti lisää sosiaalisten asemien ja luokkien välisiä eroja. Lisäksi nuorten vapaus valita oma oppimispolkunsa vähenee. Vanhemmat saavat suoraa valtaa lastensa opiskeluun. Vapaus vähenee, eriarvoisuus lisääntyy.</p><p>Jos lähtökohtana on Määttäsen ja Vihriälän kannattama malli, jossa opintolainan takaisin maksaminen sidotaan opintojen jälkeisiin tuloihin, yhteydet eriarvoisuuden ylläpysymiseen ja syventymiseen ovat epäsuorempia ja riippuvat useammista asioista. Kuitenkaan tämä malli ei poissulje mahdollista vanhempien tukea, joka voi kattaa myös kaikki kulut. Sen sijaan vähävaraisemmasta kodista tulevat ovat kokonaan riippuvaisia lainasta. Kokemukset osoittavat, että he varovat velkaantumista enemmän kuin varakkaammista kodeista tulevat ikätoverinsa.</p><p>Sosiologian perusteoriat kertovat lisäksi, miten taustakyvyt ja asenteet koulutukseen ja myös velanottoon syntyvät, kehittyvät ja siirtyvät ja miten ne vaikuttavat sosiaalisen luokkarakenteen uusintumiseen. Teknisesti voidaan puhua homeostaattisista palautekytkennöistä. Sosiologista perusselitystä tukee muun muassa Maslowin tarvehierarkia. Kodeissa ja sosiaalisissa ympäristöissä, joissa itsensä toteuttamisen tarpeet &ndash; omien kykyjen kehittäminen ja saaminen täyteen käyttöön &ndash; ovat keskeisiä, myös lapset oppivat arvostamaan koulutusta.</p><p>Esimerkiksi Britanniassa korkeakoulututkintojen määrä on lisääntynyt kaikissa yhteiskuntakerrostumissa, mutta ylemmissä kerroksissa paljon enemmän kuin alemmissa, joissa lisäys on ollut vähäistä. Luokkakerrostuma on lujittunut.</p><p>Kaikkiin yhteiskunnallisiin mekanismeihin kuuluvat toiminta, toiminnan perustelut ja perusteluja tukevat syvemmät uskomukset. Vaikka yhteiskunnassa on suhteellisen kaavamaisesti toimivia &rdquo;mekanismeja&rdquo;, ne muuttuvat uskomusten ja perustelujen myötä. Toimintaan kuuluu mahdollisuus toimia toisin. Ainoat välttämättömät yhteydet ovat sellaiset, jotka määrittävät sitä, mitä yhteiskunnassa kulloinkin on olemassa. Myös lukukausimaksuilla on tällaisia vaikutuksia.</p><p>Määttäsen ja Vihriälän kannattama malli ennakko-olettaa, että jokainen yksilö on <em>homo oeconomicus</em>, jolla on kattava ja asianmukainen näkemys omasta taloudellisesta tulevaisuudestaan, ja joka pyrkii maksimoimaan omat koko elinkaarensa tulot. Tämä ajatus on läheistä sukua Milton Friedmanin esittämälle spekulatiiviselle hypoteesille, jonka mukaan ihmisten kulutus riippuu heidän pitkän aikavälin tuloistaan.</p><p>Käytäntöön sovellettuna tällaisilla oletuksilla on todellisuutta tuottavia vaikutuksia. Oletukset asettavat uuden normaalin. Jokaisesta tulee kapitalisti, jonka tehtävänä on investoida rahaa koulutukseensa ja maksimoida omat tulonsa 30-40 vuoden aikana. Samalla koulutus määritellään ensisijaisesti yksityiseksi investoinniksi itseen &ndash; itseisarvoisen kasvamisen ja sivistyksen tai yhteisen hyvän sijasta.</p><p>Näin rakennetussa maailmassa mahdollisuuksien tasa-arvo viittaa kaikkien yhtäläiseen mahdollisuuteen tehdä taloudellisesti rationaalisia sijoituksia omaan tulevaisuuteensa oman markkina-arvonsa maksimoimiseksi. Tämä sosiaalinen rakennelma luo itsessään valikointimekanismin, joka alkaa helposti toimia niitä vastaan, jotka eivät hyväksy nyt vallitsevaa materialistista ja itsekeskeistä maailmankuvaa.</p><p>Lisäksi kapitalistinen investointi- ja maksimointiajattelu on tulosta paitsi valikoinnista niin myös oppimisesta ja siten kunkin ympäristöstä. Vain hieman kärjistäen voi sanoa, että näin luodut mekanismit suosivat ennen kaikkea rahakkaiden kotien moraalisesti alikehittyneitä kasvatteja.</p><p>Myös yliopistojen näkökulmasta tapahtuu perustavia muutoksia. Opiskelijat on jo nyt määritelty osin &rdquo;asiakkaiksi&rdquo;, mutta lukukausimaksujen myötä heistä tulisi myös kirjaimellisesti maksavia asiakkaita. Kun yliopistot tehdään riippuvaisiksi opintomaksuista, niille tulee suuri kiusaus ottaa yhä huonompia opiskelijoita, kuten Britanniassa ja Australiassa on myös käynyt. Kun opiskelija maksaa opinnoista, heistä tulee &rdquo;asiakkaita&rdquo;, jotka vaativat rahoilleen vastinetta &ndash; viime kädessä tutkinnon &ndash; opiskelivat he kunnolla tai eivät. Lisäksi kun yliopistoja rankkeerataan, luokkarakenne uusiutuu ja vahvistuu yhä enemmän sitä kautta, että missä yliopistoissa kukakin pääsee opiskelemaan. Oxfordissa opiskelevat eliitin lapset.</p><p>Kaikkiaan Jäntin kritiikki vaikuttaa siis kohdalliselta. Taloustieteellisen yhdistyksen seminaarissa en itse ollut, mutta olen nähnyt lukuisia kertoja vastaavissa keskusteluissa kuinka leimakirves heiluu ja miten sivistyneen ja oppineen keskustelun pelisäännöistä välitetä. Jos seminaarissa oli lainkaan samanlaista, ei ihme, että Suomi ei tunnu enää kodilta. Jäntille riitti ja hän päätti palata Tukholmaan, mikä on suuri vahinko suomalaisella taloustieteelle ja julkiselle elämälle.</p><p>Ymmärrän Markuksen tunteet enemmän kuin hyvin. Viimeisen parin vuoden aikana olen itsekin usein miettinyt, että pitäisikö vielä yhden ja vihonviimeisen viimeisen kerran siirtää elämä toiseen maahan.</p><p>Lukukausimaksuja tai muita uusklassikoiden tolkuttomuuksia ei kuitenkaan pääsisi karkuun ainakaan Britanniaan tai Australiaan muuttamalla.</p><p>Kaikki mahdollinen pitää yksityistää, kaikesta pitää tehdä kauppatavaraa, jolle asetetaan hinta, ja kaikkien tehtävänä on maksimoida omaa rahamääräistä etuaan.</p><p>Miten karu ja vastenmielinen utopia.</p><p>Heikki Patomäki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällä viikolla olemme saaneet lukea lehdistä dramaattisesta välikohtauksesta Taloustieteellisen yhdistyksen seminaarissa. Lukukausimaksuja koskeva keskustelu muuttui riidaksi kun Markus Jäntti arvosteli Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijoita opportunismista. Etlan Niku Määttänen ja Vesa Vihriälä olivat nimittäin väittäneet maaliskuisessa raportissaan, että yliopistojen lukukausimaksut eivät heikennä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Määttänen ja Vihriälä loukkaantuivat Jäntin kritiikistä. Vihreiden kansanedustajaekonomisti Antero Vartia antoi sivustatukea syyttämällä puolestaan Jänttiä ideologisuudesta.

Määttänen ja Vihriälä nojaavat raportissaan valikoituihin lähteisiin. Lyhyessä lähdeluettelossa on viittauksia lähinnä suomalaisiin aloitteisiin lukukausimaksujen puolesta (esim. Heikki Pursiainen, Kari Raivio), heidän omiin julkaisuihinsa ja muutamaan valikoituun taloustieteelliseen paperiin. Näistä keskeisimmät ovat kotoisin IZA-verkostosta, joka on ollut Saksassa uusliberalismi-kiistojen kohteena.

Määttäsen ja Vihriälän argumentti lukukausimaksujen puolesta menee näin:

1. Julkistaloutta on pakko leikata.
2. Yliopistojen leikkaukset voidaan korvata lukukausimaksujen tuotoilla.
3. Yliopistokoulutus hyödyntää sen saaneita ja on oikein, että he maksavat koulutuksestaan nykyistä enemmän itse.
4. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei vaarannu, jos Suomessa sovelletaan Britannian, Australian ja Uuden Seelannin esimerkin mukaisia lainajärjestelyjä.

Väite (1) ei pidä paikkaansa. Väite (2) on tosi, mutta tarpeeton, jos uusia leikkauksia ei tehdä, ja varsinkin jos jo tehdyt leikkaukset perutaan. Kuten olen aiemmin esittänyt, väite (3) on tekopyhä. Lukukausimaksuja kannattavat ekonomistit ja poliitikot eivät halua lisätä verotuksen progressiota tai rajoittaa suuria pääoma- tai muita tuloja. Pikemminkin sekä uusklassikot että oikeistopoliitikot haluavat vahvistaa ”kannustimia”, mikä käytännössä tarkoittaa eriarvoisuuden syventämistä.

Jäntin ja muiden taloustieteilijöiden alkuviikon riita koski ensisijaisesti väitettä (4). Mahdollisuuksien tasa-arvo ei kuitenkaan ole ainoa näkökohta. Vaikka mahdollisuuksien tasa-arvo on nyky-yhteiskunnan tärkeä perusperiaate, lukukausimaksujen vaikutukset koskevat myös yliopistoja ja oppimista.

Mitä perusyhteiskuntatiede kertoo lukukausimaksujen vaikutuksista? Jos lähtökohtana on, että vanhemmat maksavat lukukausimaksut, syntyy selkeä valikointimekanismi, jossa vanhempien tulot vaikuttavat olennaisesti opiskelumahdollisuuksiin. Valikointimekanismin vaikutuksilla on lisäksi taipumusta syventyä yli sukupolvien, mikä helposti lisää sosiaalisten asemien ja luokkien välisiä eroja. Lisäksi nuorten vapaus valita oma oppimispolkunsa vähenee. Vanhemmat saavat suoraa valtaa lastensa opiskeluun. Vapaus vähenee, eriarvoisuus lisääntyy.

Jos lähtökohtana on Määttäsen ja Vihriälän kannattama malli, jossa opintolainan takaisin maksaminen sidotaan opintojen jälkeisiin tuloihin, yhteydet eriarvoisuuden ylläpysymiseen ja syventymiseen ovat epäsuorempia ja riippuvat useammista asioista. Kuitenkaan tämä malli ei poissulje mahdollista vanhempien tukea, joka voi kattaa myös kaikki kulut. Sen sijaan vähävaraisemmasta kodista tulevat ovat kokonaan riippuvaisia lainasta. Kokemukset osoittavat, että he varovat velkaantumista enemmän kuin varakkaammista kodeista tulevat ikätoverinsa.

Sosiologian perusteoriat kertovat lisäksi, miten taustakyvyt ja asenteet koulutukseen ja myös velanottoon syntyvät, kehittyvät ja siirtyvät ja miten ne vaikuttavat sosiaalisen luokkarakenteen uusintumiseen. Teknisesti voidaan puhua homeostaattisista palautekytkennöistä. Sosiologista perusselitystä tukee muun muassa Maslowin tarvehierarkia. Kodeissa ja sosiaalisissa ympäristöissä, joissa itsensä toteuttamisen tarpeet – omien kykyjen kehittäminen ja saaminen täyteen käyttöön – ovat keskeisiä, myös lapset oppivat arvostamaan koulutusta.

Esimerkiksi Britanniassa korkeakoulututkintojen määrä on lisääntynyt kaikissa yhteiskuntakerrostumissa, mutta ylemmissä kerroksissa paljon enemmän kuin alemmissa, joissa lisäys on ollut vähäistä. Luokkakerrostuma on lujittunut.

Kaikkiin yhteiskunnallisiin mekanismeihin kuuluvat toiminta, toiminnan perustelut ja perusteluja tukevat syvemmät uskomukset. Vaikka yhteiskunnassa on suhteellisen kaavamaisesti toimivia ”mekanismeja”, ne muuttuvat uskomusten ja perustelujen myötä. Toimintaan kuuluu mahdollisuus toimia toisin. Ainoat välttämättömät yhteydet ovat sellaiset, jotka määrittävät sitä, mitä yhteiskunnassa kulloinkin on olemassa. Myös lukukausimaksuilla on tällaisia vaikutuksia.

Määttäsen ja Vihriälän kannattama malli ennakko-olettaa, että jokainen yksilö on homo oeconomicus, jolla on kattava ja asianmukainen näkemys omasta taloudellisesta tulevaisuudestaan, ja joka pyrkii maksimoimaan omat koko elinkaarensa tulot. Tämä ajatus on läheistä sukua Milton Friedmanin esittämälle spekulatiiviselle hypoteesille, jonka mukaan ihmisten kulutus riippuu heidän pitkän aikavälin tuloistaan.

Käytäntöön sovellettuna tällaisilla oletuksilla on todellisuutta tuottavia vaikutuksia. Oletukset asettavat uuden normaalin. Jokaisesta tulee kapitalisti, jonka tehtävänä on investoida rahaa koulutukseensa ja maksimoida omat tulonsa 30-40 vuoden aikana. Samalla koulutus määritellään ensisijaisesti yksityiseksi investoinniksi itseen – itseisarvoisen kasvamisen ja sivistyksen tai yhteisen hyvän sijasta.

Näin rakennetussa maailmassa mahdollisuuksien tasa-arvo viittaa kaikkien yhtäläiseen mahdollisuuteen tehdä taloudellisesti rationaalisia sijoituksia omaan tulevaisuuteensa oman markkina-arvonsa maksimoimiseksi. Tämä sosiaalinen rakennelma luo itsessään valikointimekanismin, joka alkaa helposti toimia niitä vastaan, jotka eivät hyväksy nyt vallitsevaa materialistista ja itsekeskeistä maailmankuvaa.

Lisäksi kapitalistinen investointi- ja maksimointiajattelu on tulosta paitsi valikoinnista niin myös oppimisesta ja siten kunkin ympäristöstä. Vain hieman kärjistäen voi sanoa, että näin luodut mekanismit suosivat ennen kaikkea rahakkaiden kotien moraalisesti alikehittyneitä kasvatteja.

Myös yliopistojen näkökulmasta tapahtuu perustavia muutoksia. Opiskelijat on jo nyt määritelty osin ”asiakkaiksi”, mutta lukukausimaksujen myötä heistä tulisi myös kirjaimellisesti maksavia asiakkaita. Kun yliopistot tehdään riippuvaisiksi opintomaksuista, niille tulee suuri kiusaus ottaa yhä huonompia opiskelijoita, kuten Britanniassa ja Australiassa on myös käynyt. Kun opiskelija maksaa opinnoista, heistä tulee ”asiakkaita”, jotka vaativat rahoilleen vastinetta – viime kädessä tutkinnon – opiskelivat he kunnolla tai eivät. Lisäksi kun yliopistoja rankkeerataan, luokkarakenne uusiutuu ja vahvistuu yhä enemmän sitä kautta, että missä yliopistoissa kukakin pääsee opiskelemaan. Oxfordissa opiskelevat eliitin lapset.

Kaikkiaan Jäntin kritiikki vaikuttaa siis kohdalliselta. Taloustieteellisen yhdistyksen seminaarissa en itse ollut, mutta olen nähnyt lukuisia kertoja vastaavissa keskusteluissa kuinka leimakirves heiluu ja miten sivistyneen ja oppineen keskustelun pelisäännöistä välitetä. Jos seminaarissa oli lainkaan samanlaista, ei ihme, että Suomi ei tunnu enää kodilta. Jäntille riitti ja hän päätti palata Tukholmaan, mikä on suuri vahinko suomalaisella taloustieteelle ja julkiselle elämälle.

Ymmärrän Markuksen tunteet enemmän kuin hyvin. Viimeisen parin vuoden aikana olen itsekin usein miettinyt, että pitäisikö vielä yhden ja vihonviimeisen viimeisen kerran siirtää elämä toiseen maahan.

Lukukausimaksuja tai muita uusklassikoiden tolkuttomuuksia ei kuitenkaan pääsisi karkuun ainakaan Britanniaan tai Australiaan muuttamalla.

Kaikki mahdollinen pitää yksityistää, kaikesta pitää tehdä kauppatavaraa, jolle asetetaan hinta, ja kaikkien tehtävänä on maksimoida omaa rahamääräistä etuaan.

Miten karu ja vastenmielinen utopia.

Heikki Patomäki

]]>
34 http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237220-markus-jantin-lahto-taloustiede-ja-lukukausimaksut#comments Kotimaa Lukukausimaksut Markus Jäntti Taloustiede Sat, 20 May 2017 09:02:46 +0000 Heikki Patomäki http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237220-markus-jantin-lahto-taloustiede-ja-lukukausimaksut
Missä on sinun ideologinen sokea pisteesi politiikassa? http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237196-missa-on-sinun-ideologinen-sokea-pisteesi-politiikassa <p>Kahden viime päivän aikana on nähty useita arvolatautuneita poliittisia keskusteluita liittyen Emma Karin valtuustoaloitteeseen Helsingin kaupungin irroittamiseksi Fennovoiman osakassopimuksesta ja professori Markus Jäntin osallistumisesta seminaariin, jossa keskusteltiin lukukausimaksuista.<br /><br />Molemmissa näistä asiosita käydyissä poliittisissa keskusteluissa ja kirjoitetuissa teksteissä on korostettu ideologian ylivaltaa tosiasioiden tarkastelun sijaan. Jänttiä oli kritisoitu taloustieteen politisoinnista ja paikalla olleita kansanedustajia Vartiaa ja Vartiaista vain lukuihin tuijottamisesta.</p><p>Helsingin valtuustossa taas Fennovoima-asia herätti vanhan kunnon &quot;Vihreät ei välitä ilmastonmuutoksesta, koska ydinvoimavastustus&quot; -keskustelun.</p><p>---</p><p>Mä muutin itse oman kantani ydinvoimaan lopullisesti muutama vuosi takaperin Fukushiman onnettomuuden myötä. Ne vahingot jotka siellä syntyivät sai mut tutkimaan asiaa tosi paljon tarkemmin ja ottamaan osaa keskusteluihin. Faktat puhui selkeästi sen puolesta, että onnettomuus oli tuhoisa, mutta sen ihmisille tai ympäristölle aiheuttamat vahingot lopulta pieniä verrattuna maanjäristykseen itseensä.<br /><br />Tiede on ydinvoiman puolella ja se sai mut kääntymään ydinvoiman kannattajaksi. En silti kannata Fennovoimaa, koska olen Venäjän energia- ja voimapolitiikan vastustaja. Olisin vihreänä valtuutettuna äänestänyt samoin kuin nyt vihreät äänestivät, vaikka kannatan ydinvoimaa nimenomaan sen tehokkuuden, päästöttömyyden ja vähäisen jätteen vuoksi.</p><p>Mielestäni vihreiden pitäisi päästä eroon tästä ideologisesta vastustuksesta. Haluan tehdä puolueessa työtä myös sen eteen.<br /><br />Mutta nämä kaksi keskustelua näyttivät myös minulle oman tieteenvastaisen mielipiteeni, josta en ole valmis joustamaan, vaikka luvut lyödään pöytään. En ole valmis kokeilemaan maksullista korkeakoulutusta ja lukukausimaksuja, vaikka pragmaattisesti ajatellen sille ei olisi mitään estettä. Kannatan Markus Jäntin ajatusta, vaikka hänen oman alansa asiantuntijat voivat näyttää käytännössä yksiselitteisesti ettei hyvin toteutettu lukukausimaksujärjestelmä heikennä sosiaalista liikkuvuutta.<br /><br />Se on minun ideologinen sokea pisteeni. Se on minulle, jos ei nyt periaatteellinen niin ainakin lähellä sitä oleva asia, johon en suostuisi lähtemään edes kokeiluna.<br /><br />---<br /><br />Tämä sai sitten miettimään, että mitä muita tällaisia ideologisia sokeita pisteitä on olemassa.<br /><br />Keskustalla ainakin maataloustuet ja koko Suomen asuttuna pitäminen.</p><p>Vasemmistoliitolla suhtautuminen Venäjään ja Natoon, ay-liike ja kolmikanta.</p><p>Vihreillä se ydinvoima, aina se ydinvoima, ehkä myös puolueena Nato vielä ollut.</p><p>Demareilla ay-liike, kolmikanta ja työvoimapolitiikka.</p><p>Persuilla maahanmuutto, perhepolitiikka ja EU</p><p>RKP:llä kielipolitiikka</p><p>KD:llä perhepolitiikka</p><p>Kokoomus? Joku paremmin Kokoomusta tunteva voisi heittää, koska mä en keksinyt mitään muuta kuin tiiviit suhteet elinkeinoelämään ja siellä vanhojen valtarakenteiden säilyttäminen, mutta en tiedä miten sen kirjoittaisi tiiviisti? Pro-business?</p><p>---</p><p>Onko nämä sitten huonoja asioita? Pitäisikö kaikki käsitellä pragmaattisesti lukujen kautta?</p><p>Ei.</p><p>Politiikka on lukujen tarkastelun lisäksi myös arvoja. Se on ideologiaa ja ideologioiden ja ajatusten välistä kamppailua. Jos politiikkaa tehtäisiin vain lukujen perusteella niin emme me tarvitsisi hallitusta tai eduskuntaa. Meille riittäisi virkamiehet ja tehokkaat algoritmit, jotka laskisivat esimerkiksi bkt:n optimoinnin ja toimisivat suoraan sen mukaan ihmisistä välittämättä.<br /><br />Toki yllä oleva oli kärjistys, koska ennustaminen ja laskelmat ovat huomattavasti vaikeampia tehdä. Voisimme vain palkata Mika Lintilän, joka mutulla tietysti osuu oikeaan joka kerta.</p><p>---</p><p>Politiikassa pitää olla ideologioita ja mun mielestä siellä saa olla myös niitä ideologisia sokeita pisteitä. Kyllä ihmiset saa olla sitä mieltä, että Natoon ei saa liittyä ihan vaan koska Nato on paha ja Venäjä on kelpo naapuri. Mun mielestä se on hemmetin typerästi ajateltu, mutta sitä politiikka on. Meidän pitää sitten vaan pyrkiä vakuuttamaan ihmiset siitä, kumman meistä argumentti on parempi.<br /><br />Politiikka tarvitsisi itse asiassa enemmän ideologioiden väittelyä ja vähemmän &quot;Me tehdään näin koska on pakko&quot; -retoriikkaa.<br /><br />Pakkoretoriikka on huonoa argumentointia. Mä kuulisin itse paljon mieluummin &quot;Me tehdään näin, koska meidän mielestä tää on fiksumpi tapa tehdä, kuin toi mitä te ehdotatte&quot;. Sen saa sitten perustella ja toiset voivat antaa vastauksen ja perustella miksi näin ei ole.<br /><br />Mitään ei ole kuitenkaan pakko tehdä, ei edes niitä asioita, jotka tiede, tutkimus tai laskelmat osoittavat rationaalisiksi toimiksi. Ihminen ei ole aina rationaalinen eikä sitä ole aina politiikkakaan.<br /><br />Joten lopuksi: sanotaan kyllä ydinvoimalle (ei Fennovoimalle) ja ei lukukausimaksuille.<br /><br />&nbsp;</p> Kahden viime päivän aikana on nähty useita arvolatautuneita poliittisia keskusteluita liittyen Emma Karin valtuustoaloitteeseen Helsingin kaupungin irroittamiseksi Fennovoiman osakassopimuksesta ja professori Markus Jäntin osallistumisesta seminaariin, jossa keskusteltiin lukukausimaksuista.

Molemmissa näistä asiosita käydyissä poliittisissa keskusteluissa ja kirjoitetuissa teksteissä on korostettu ideologian ylivaltaa tosiasioiden tarkastelun sijaan. Jänttiä oli kritisoitu taloustieteen politisoinnista ja paikalla olleita kansanedustajia Vartiaa ja Vartiaista vain lukuihin tuijottamisesta.

Helsingin valtuustossa taas Fennovoima-asia herätti vanhan kunnon "Vihreät ei välitä ilmastonmuutoksesta, koska ydinvoimavastustus" -keskustelun.

---

Mä muutin itse oman kantani ydinvoimaan lopullisesti muutama vuosi takaperin Fukushiman onnettomuuden myötä. Ne vahingot jotka siellä syntyivät sai mut tutkimaan asiaa tosi paljon tarkemmin ja ottamaan osaa keskusteluihin. Faktat puhui selkeästi sen puolesta, että onnettomuus oli tuhoisa, mutta sen ihmisille tai ympäristölle aiheuttamat vahingot lopulta pieniä verrattuna maanjäristykseen itseensä.

Tiede on ydinvoiman puolella ja se sai mut kääntymään ydinvoiman kannattajaksi. En silti kannata Fennovoimaa, koska olen Venäjän energia- ja voimapolitiikan vastustaja. Olisin vihreänä valtuutettuna äänestänyt samoin kuin nyt vihreät äänestivät, vaikka kannatan ydinvoimaa nimenomaan sen tehokkuuden, päästöttömyyden ja vähäisen jätteen vuoksi.

Mielestäni vihreiden pitäisi päästä eroon tästä ideologisesta vastustuksesta. Haluan tehdä puolueessa työtä myös sen eteen.

Mutta nämä kaksi keskustelua näyttivät myös minulle oman tieteenvastaisen mielipiteeni, josta en ole valmis joustamaan, vaikka luvut lyödään pöytään. En ole valmis kokeilemaan maksullista korkeakoulutusta ja lukukausimaksuja, vaikka pragmaattisesti ajatellen sille ei olisi mitään estettä. Kannatan Markus Jäntin ajatusta, vaikka hänen oman alansa asiantuntijat voivat näyttää käytännössä yksiselitteisesti ettei hyvin toteutettu lukukausimaksujärjestelmä heikennä sosiaalista liikkuvuutta.

Se on minun ideologinen sokea pisteeni. Se on minulle, jos ei nyt periaatteellinen niin ainakin lähellä sitä oleva asia, johon en suostuisi lähtemään edes kokeiluna.

---

Tämä sai sitten miettimään, että mitä muita tällaisia ideologisia sokeita pisteitä on olemassa.

Keskustalla ainakin maataloustuet ja koko Suomen asuttuna pitäminen.

Vasemmistoliitolla suhtautuminen Venäjään ja Natoon, ay-liike ja kolmikanta.

Vihreillä se ydinvoima, aina se ydinvoima, ehkä myös puolueena Nato vielä ollut.

Demareilla ay-liike, kolmikanta ja työvoimapolitiikka.

Persuilla maahanmuutto, perhepolitiikka ja EU

RKP:llä kielipolitiikka

KD:llä perhepolitiikka

Kokoomus? Joku paremmin Kokoomusta tunteva voisi heittää, koska mä en keksinyt mitään muuta kuin tiiviit suhteet elinkeinoelämään ja siellä vanhojen valtarakenteiden säilyttäminen, mutta en tiedä miten sen kirjoittaisi tiiviisti? Pro-business?

---

Onko nämä sitten huonoja asioita? Pitäisikö kaikki käsitellä pragmaattisesti lukujen kautta?

Ei.

Politiikka on lukujen tarkastelun lisäksi myös arvoja. Se on ideologiaa ja ideologioiden ja ajatusten välistä kamppailua. Jos politiikkaa tehtäisiin vain lukujen perusteella niin emme me tarvitsisi hallitusta tai eduskuntaa. Meille riittäisi virkamiehet ja tehokkaat algoritmit, jotka laskisivat esimerkiksi bkt:n optimoinnin ja toimisivat suoraan sen mukaan ihmisistä välittämättä.

Toki yllä oleva oli kärjistys, koska ennustaminen ja laskelmat ovat huomattavasti vaikeampia tehdä. Voisimme vain palkata Mika Lintilän, joka mutulla tietysti osuu oikeaan joka kerta.

---

Politiikassa pitää olla ideologioita ja mun mielestä siellä saa olla myös niitä ideologisia sokeita pisteitä. Kyllä ihmiset saa olla sitä mieltä, että Natoon ei saa liittyä ihan vaan koska Nato on paha ja Venäjä on kelpo naapuri. Mun mielestä se on hemmetin typerästi ajateltu, mutta sitä politiikka on. Meidän pitää sitten vaan pyrkiä vakuuttamaan ihmiset siitä, kumman meistä argumentti on parempi.

Politiikka tarvitsisi itse asiassa enemmän ideologioiden väittelyä ja vähemmän "Me tehdään näin koska on pakko" -retoriikkaa.

Pakkoretoriikka on huonoa argumentointia. Mä kuulisin itse paljon mieluummin "Me tehdään näin, koska meidän mielestä tää on fiksumpi tapa tehdä, kuin toi mitä te ehdotatte". Sen saa sitten perustella ja toiset voivat antaa vastauksen ja perustella miksi näin ei ole.

Mitään ei ole kuitenkaan pakko tehdä, ei edes niitä asioita, jotka tiede, tutkimus tai laskelmat osoittavat rationaalisiksi toimiksi. Ihminen ei ole aina rationaalinen eikä sitä ole aina politiikkakaan.

Joten lopuksi: sanotaan kyllä ydinvoimalle (ei Fennovoimalle) ja ei lukukausimaksuille.

 

]]>
36 http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237196-missa-on-sinun-ideologinen-sokea-pisteesi-politiikassa#comments Kotimaa EU ja Venäjä Fennovoima ja ydinvoima Lukukausimaksut Maataloustuet Fri, 19 May 2017 10:08:17 +0000 Timo Kilpiäinen http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237196-missa-on-sinun-ideologinen-sokea-pisteesi-politiikassa
Lukukausimaksut, tutkimustieto ja aate http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237192-lukukausimaksut-tutkimustieto-ja-aate <p>Helsingin Sanomat uutisoi torstaina 18.5. taloustieteen professori Markus Jäntistä ja lukukausimaksua koskeneesta keskustelusta. Uutinen synnyttää mielikuvan, että Jänttiä ja tiedettä olisi vähätelty keskustelutilaisuudessa.</p><p>Seminaarissa neljä tutkijaa piti puheenvuoron lukukausimaksuista. Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Hannu Karhunen sekä Etlan tutkijat Hanna Virtanen ja Niku Määttänen ovat perehtyneet Suomen koulutusjärjestelmään sekä kansainvälisiin tutkimuksiin lukukausimaksujen vaikutuksista koulutusmahdollisuuksiin ja sosiaaliseen liikkuvuuteen. Heidän esityksistään kävi ilmi, että oikein toteutettuna yliopistojen lukukausimaksut eivät kasvata eriarvoisuutta, pikemminkin päinvastoin. Ainoan kielteisen puheenvuoron lukukausimaksuista piti professori Markus Jäntti, jonka kritiikki tilaisuudessa kohdistui pääosin sosiaalisen liikkuvuuden käsitteen epämääräiseen käyttöön.</p><p>Enemmistö taloustieteilijöistä näyttää pitävän lukukausimaksuja perusteltuina. Olennaista on tutkijoiden mukaan kiinnittää huomio esityksen reunaehtoihin. Yhteiskunnan tulee jatkossakin maksaa valtaosa koulutuksesta. Lukukausimaksu tulisi toteuttaa niin, että valtio kattaa lukukausimaksut, jos valmistuneen tulot eivät tulevaisuudessa kasva yli tietyn rajan. Lukukausimaksuilla tulisi olla yläraja ja ne vaihtelisivat aloittain. Tutkimusten nojalla voidaan päätellä, että lukukausimaksut todennäköisesti kasvattaisivat yliopistojen resursseja, lisäisivät koulutuspaikkoja, kannustaisivat opiskelijoita valmistumaan nopeammin ja siten parantaisivat osaamista sekä pidentäisivät työuria.</p><p>Suomalainen korkeakoulutettu ansaitsee elämänsä aikana nettona eli maksettujen verojen jälkeen 400.000 - 600.000&euro; enemmän kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneet. Kaikki suomalaiset veronmaksajat, myös pienituloiset, osallistuvat yliopistokoulutuksen rahoittamiseen. Koska korkeakoulutetut ovat yhteiskuntamme hyväosaisia, voisi olla perusteltua että he kustantaisivat edes hieman suuremman osuuden koulutuksestaan, jonka ansiosta he pärjäävät elämässään paremmin.</p><p>Osallistuin tilaisuuteen, jotta kuulisin mitä tieteentekijät ajattelevat lukukausimaksuista. Eriarvoistuminen on yksi suurimmista yhteiskuntamme toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta haastavista kysymyksistä. Koulutukseen liittyvä eriarvoistuminen näyttää syntyvän paljon ennen ylioppilastutkinnon suorittamista. Tutkimustieto osoittaa, että erityisesti varhaiskasvatukseen tulisi panostaa huomattavasti enemmän, jos haluamme parantaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Varhaiskasvatus on Suomessa maksullista.</p><p>Kun resurssimme ovat rajalliset, meidän tulee miettiä, kuinka käytämme sen viimeisen euron mahdollisimman fiksusti. Korkea koulutustaso on tämän maan elinehto ja siitä ei tule tinkiä, päinvastoin. Tämänkin tieteentekijöiden tekemän esityksen tavoitteena on lisätä resursseja korkeakoulutukseen ja varmistua siitä, että mahdollisimman moni pääsee opiskelemaan. Jos olemme aidosti huolissamme siitä, että tutkimustiedolla ei ole merkitystä, meidän kannattaisi kuulla myös niitä tutkijoita, jotka ovat asiaa tutkineet.</p><p>&mdash;&mdash;&mdash;</p><p>Lähetin edellä olevan tekstin Helsingin Sanomien mielipidesivuille. Koska vastinetta ei julkaistu tämän päivän lehdessä ja sisältö vanhenee vauhdilla, päätin laittaa mielipidekirjoitukseni blogiin.</p><p>Torstain <a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005215252.html">uutinen</a> hämmensi ja suututti monia ja ymmärrän sen hyvin. Jutusta välittyi mielikuva, että en välittäisi tutkitusta tiedosta tai että vähättelisin kansanedustajakollegojani. Kun esitin yleisökysymyksen, esittäydin Antero Vartiana, vihreänä kansanedustajana ja sanoin Markus Jäntille, että hän kuulostaa mielestäni vihreältä kansanedustajalta. Tämän oli tarkoitus keventää puheenvuoroani, jossa esitin kritiikkiä Markus Jäntin tapaan suhtautua itse kysymykseen.</p><p>Kysymys lukukausimaksuista on minulle hankala. Puolue on yksiselitteisesti lukukausimaksuja vastaan. Vihreät näkevät koulutuksen tasa-arvon niin tärkeänä periaatteena ja vahvuutena, että se on turvattava riittävällä julkisella rahoituksella kaikille koulutusasteille. Vihreiden tavoite on mahdollistaa kaikille korkea koulutus taustasta riippumatta ja panostaa koulutukseen sekä osaamiseen nykyistä enemmän.</p><p>Olen todella huolissani eriarvoisuuden kasvusta. Meidän on voitava turvata se, että perhetaustasta ja lähtökohdista riippumatta ihmisillä on mahdollisuus kouluttaa itsensä kunnolla. Maksuton koulutus on kuitenkin vain yksi tapa saavuttaa tämä tavoite, eikä välttämättä se tehokkain.</p><p>Perehdyttyäni asiaan paremmin olen hieman muuttanut mieltäni. On kuitenkin tärkeää ymmärtää miltä osin. Lukukausimaksuja ei tule hyväksyä, jos ne vaarantavat sosiaalisen liikkuvuuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon, heikentävät koulutuksen laatua tai koituvat opiskelijoille liian kalliiksi. Etlan esittämä muutos on kokonaisuus, johon kuuluu katto maksuille sekä se, että kukaan ei joudu koskaan ongelmiin lukukausimaksujen vuoksi. Jos tulot eivät kasva riittävän korkeiksi valmistumisen jälkeen, maksuja ei tarvitse koskaan maksaa takaisin.&nbsp;</p><p>On kiistatonta, että yliopistot tarvitsevat nykyistä enemmän resursseja ja koulutuspaikkoja kasvavan koulutuskysynnän kattamiseksi. Moni on kysynyt, miksi juuri lukukausimaksut olisivat paras keino tämän saavuttamiseksi. Jos lukukausimaksujen avulla saamme yliopistoille enemmän resursseja ja enemmän koulutuspaikkoja, kannattaa ajatuksiin perehtyä paremmin. Sen sijaan jos muutos johtaisi siihen, että lukukausimaksujen katosta luovuttaisiin tulevaisuudessa. lukukausimaksuja ei tule hyväksyä. Näin on käynyt mm. Britanniassa ja siksi huoli on hyvin perusteltu.</p><p>Taloustieteen yhdistyksen tilaisuudessa ei riidelty. Tilaisuudessa myös nimenomaan keskityttiin uuteen tutkimustietoon, jonka valossa lukukausimaksut ovat tietyin edellytyksin perusteltuja. Markus Jäntti on kiistatta yksi Suomen parhaista ja maailmallakin arvostetuimmista taloustieteilijöistä, mutta hän oli tilaisuuden harvoja tutkijoita, joka vastusti lukukausimaksuja. Tilaisuudessa ongelma ei ollut se, että Jäntti vastusti lukukausimaksuja, vaan se, että hän puheenvuoroissaan sivuutti täysin muiden tutkijoiden argumentit.</p><p>Kaiken tämän jälkeen haluan vielä todeta, että en esitä lukukausimaksujen käyttöönottoa Suomen korkeakouluissa. Sen sijaan esitän, että meidän on uskallettava haastaa näkemyksiämme ja kuunneltava muiden perustelut omilleen. Laaja-alainen keskustelu on toimivan demokratian ja fiksujen päätösten edellytys.&nbsp;</p><p>Yhteiskuntamme vaatii lähes joka alalla suuria uudistuksia. Merkittävät reformit eivät ole kivuttomia, ja ne saattavat mennä pahimmillaan pahastikin pieleen. Toisaalta pitkällä tähtäimellä varmin resepti epäonnistumiselle on lakata kysymästä, voisiko asiat hoitaa kokonaan uudella tavalla olennaisesti paremmin. Ja tietysti sillä, että emme kykene tarttumaan toimeen.</p><p>SEMINAARIN KALVOT:<br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Hannu Karhunen (Jyväskylän yliopisto): Havaintoja korkeakoulutuksesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/Huomioita-korkeakoulutuksesta-ja-tasa_arvosta_KarhunenH_1552017.pdf">esityskalvot</a><br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Hanna Virtanen (Etla): Korkeakoulutus, lukukausimaksut ja sosiaalinen liikkuvuus, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/lukukausimaksut_virtanen.pdf">esityskalvot</a><br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Niku Määttänen (Etla): Lukukausimaksut: tehokas ja oikeudenmukainen ratkaisu korkeakoulutuksen rahoitusvajeeseen, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/Niku_lukukausimaksut_TTY-1.pptx">esityskalvot</a><br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Markus Jäntti (VATT/HY): Lukukausimaksut yliopistoissa ja sosio-ekonominen liikkuvuus, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/jantti.pdf">esityskalvot</a></p> Helsingin Sanomat uutisoi torstaina 18.5. taloustieteen professori Markus Jäntistä ja lukukausimaksua koskeneesta keskustelusta. Uutinen synnyttää mielikuvan, että Jänttiä ja tiedettä olisi vähätelty keskustelutilaisuudessa.

Seminaarissa neljä tutkijaa piti puheenvuoron lukukausimaksuista. Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Hannu Karhunen sekä Etlan tutkijat Hanna Virtanen ja Niku Määttänen ovat perehtyneet Suomen koulutusjärjestelmään sekä kansainvälisiin tutkimuksiin lukukausimaksujen vaikutuksista koulutusmahdollisuuksiin ja sosiaaliseen liikkuvuuteen. Heidän esityksistään kävi ilmi, että oikein toteutettuna yliopistojen lukukausimaksut eivät kasvata eriarvoisuutta, pikemminkin päinvastoin. Ainoan kielteisen puheenvuoron lukukausimaksuista piti professori Markus Jäntti, jonka kritiikki tilaisuudessa kohdistui pääosin sosiaalisen liikkuvuuden käsitteen epämääräiseen käyttöön.

Enemmistö taloustieteilijöistä näyttää pitävän lukukausimaksuja perusteltuina. Olennaista on tutkijoiden mukaan kiinnittää huomio esityksen reunaehtoihin. Yhteiskunnan tulee jatkossakin maksaa valtaosa koulutuksesta. Lukukausimaksu tulisi toteuttaa niin, että valtio kattaa lukukausimaksut, jos valmistuneen tulot eivät tulevaisuudessa kasva yli tietyn rajan. Lukukausimaksuilla tulisi olla yläraja ja ne vaihtelisivat aloittain. Tutkimusten nojalla voidaan päätellä, että lukukausimaksut todennäköisesti kasvattaisivat yliopistojen resursseja, lisäisivät koulutuspaikkoja, kannustaisivat opiskelijoita valmistumaan nopeammin ja siten parantaisivat osaamista sekä pidentäisivät työuria.

Suomalainen korkeakoulutettu ansaitsee elämänsä aikana nettona eli maksettujen verojen jälkeen 400.000 - 600.000€ enemmän kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneet. Kaikki suomalaiset veronmaksajat, myös pienituloiset, osallistuvat yliopistokoulutuksen rahoittamiseen. Koska korkeakoulutetut ovat yhteiskuntamme hyväosaisia, voisi olla perusteltua että he kustantaisivat edes hieman suuremman osuuden koulutuksestaan, jonka ansiosta he pärjäävät elämässään paremmin.

Osallistuin tilaisuuteen, jotta kuulisin mitä tieteentekijät ajattelevat lukukausimaksuista. Eriarvoistuminen on yksi suurimmista yhteiskuntamme toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta haastavista kysymyksistä. Koulutukseen liittyvä eriarvoistuminen näyttää syntyvän paljon ennen ylioppilastutkinnon suorittamista. Tutkimustieto osoittaa, että erityisesti varhaiskasvatukseen tulisi panostaa huomattavasti enemmän, jos haluamme parantaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Varhaiskasvatus on Suomessa maksullista.

Kun resurssimme ovat rajalliset, meidän tulee miettiä, kuinka käytämme sen viimeisen euron mahdollisimman fiksusti. Korkea koulutustaso on tämän maan elinehto ja siitä ei tule tinkiä, päinvastoin. Tämänkin tieteentekijöiden tekemän esityksen tavoitteena on lisätä resursseja korkeakoulutukseen ja varmistua siitä, että mahdollisimman moni pääsee opiskelemaan. Jos olemme aidosti huolissamme siitä, että tutkimustiedolla ei ole merkitystä, meidän kannattaisi kuulla myös niitä tutkijoita, jotka ovat asiaa tutkineet.

———

Lähetin edellä olevan tekstin Helsingin Sanomien mielipidesivuille. Koska vastinetta ei julkaistu tämän päivän lehdessä ja sisältö vanhenee vauhdilla, päätin laittaa mielipidekirjoitukseni blogiin.

Torstain uutinen hämmensi ja suututti monia ja ymmärrän sen hyvin. Jutusta välittyi mielikuva, että en välittäisi tutkitusta tiedosta tai että vähättelisin kansanedustajakollegojani. Kun esitin yleisökysymyksen, esittäydin Antero Vartiana, vihreänä kansanedustajana ja sanoin Markus Jäntille, että hän kuulostaa mielestäni vihreältä kansanedustajalta. Tämän oli tarkoitus keventää puheenvuoroani, jossa esitin kritiikkiä Markus Jäntin tapaan suhtautua itse kysymykseen.

Kysymys lukukausimaksuista on minulle hankala. Puolue on yksiselitteisesti lukukausimaksuja vastaan. Vihreät näkevät koulutuksen tasa-arvon niin tärkeänä periaatteena ja vahvuutena, että se on turvattava riittävällä julkisella rahoituksella kaikille koulutusasteille. Vihreiden tavoite on mahdollistaa kaikille korkea koulutus taustasta riippumatta ja panostaa koulutukseen sekä osaamiseen nykyistä enemmän.

Olen todella huolissani eriarvoisuuden kasvusta. Meidän on voitava turvata se, että perhetaustasta ja lähtökohdista riippumatta ihmisillä on mahdollisuus kouluttaa itsensä kunnolla. Maksuton koulutus on kuitenkin vain yksi tapa saavuttaa tämä tavoite, eikä välttämättä se tehokkain.

Perehdyttyäni asiaan paremmin olen hieman muuttanut mieltäni. On kuitenkin tärkeää ymmärtää miltä osin. Lukukausimaksuja ei tule hyväksyä, jos ne vaarantavat sosiaalisen liikkuvuuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon, heikentävät koulutuksen laatua tai koituvat opiskelijoille liian kalliiksi. Etlan esittämä muutos on kokonaisuus, johon kuuluu katto maksuille sekä se, että kukaan ei joudu koskaan ongelmiin lukukausimaksujen vuoksi. Jos tulot eivät kasva riittävän korkeiksi valmistumisen jälkeen, maksuja ei tarvitse koskaan maksaa takaisin. 

On kiistatonta, että yliopistot tarvitsevat nykyistä enemmän resursseja ja koulutuspaikkoja kasvavan koulutuskysynnän kattamiseksi. Moni on kysynyt, miksi juuri lukukausimaksut olisivat paras keino tämän saavuttamiseksi. Jos lukukausimaksujen avulla saamme yliopistoille enemmän resursseja ja enemmän koulutuspaikkoja, kannattaa ajatuksiin perehtyä paremmin. Sen sijaan jos muutos johtaisi siihen, että lukukausimaksujen katosta luovuttaisiin tulevaisuudessa. lukukausimaksuja ei tule hyväksyä. Näin on käynyt mm. Britanniassa ja siksi huoli on hyvin perusteltu.

Taloustieteen yhdistyksen tilaisuudessa ei riidelty. Tilaisuudessa myös nimenomaan keskityttiin uuteen tutkimustietoon, jonka valossa lukukausimaksut ovat tietyin edellytyksin perusteltuja. Markus Jäntti on kiistatta yksi Suomen parhaista ja maailmallakin arvostetuimmista taloustieteilijöistä, mutta hän oli tilaisuuden harvoja tutkijoita, joka vastusti lukukausimaksuja. Tilaisuudessa ongelma ei ollut se, että Jäntti vastusti lukukausimaksuja, vaan se, että hän puheenvuoroissaan sivuutti täysin muiden tutkijoiden argumentit.

Kaiken tämän jälkeen haluan vielä todeta, että en esitä lukukausimaksujen käyttöönottoa Suomen korkeakouluissa. Sen sijaan esitän, että meidän on uskallettava haastaa näkemyksiämme ja kuunneltava muiden perustelut omilleen. Laaja-alainen keskustelu on toimivan demokratian ja fiksujen päätösten edellytys. 

Yhteiskuntamme vaatii lähes joka alalla suuria uudistuksia. Merkittävät reformit eivät ole kivuttomia, ja ne saattavat mennä pahimmillaan pahastikin pieleen. Toisaalta pitkällä tähtäimellä varmin resepti epäonnistumiselle on lakata kysymästä, voisiko asiat hoitaa kokonaan uudella tavalla olennaisesti paremmin. Ja tietysti sillä, että emme kykene tarttumaan toimeen.

SEMINAARIN KALVOT:
    ▪    Hannu Karhunen (Jyväskylän yliopisto): Havaintoja korkeakoulutuksesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta, esityskalvot
    ▪    Hanna Virtanen (Etla): Korkeakoulutus, lukukausimaksut ja sosiaalinen liikkuvuus, esityskalvot
    ▪    Niku Määttänen (Etla): Lukukausimaksut: tehokas ja oikeudenmukainen ratkaisu korkeakoulutuksen rahoitusvajeeseen, esityskalvot
    ▪    Markus Jäntti (VATT/HY): Lukukausimaksut yliopistoissa ja sosio-ekonominen liikkuvuus, esityskalvot

]]>
19 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237192-lukukausimaksut-tutkimustieto-ja-aate#comments Kotimaa #politiikka Lukukausimaksut Fri, 19 May 2017 09:26:07 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237192-lukukausimaksut-tutkimustieto-ja-aate
Lukukausimaksuissakin kompromissi on mahdollinen, jopa suotava http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237175-lukukausimaksuissakin-kompromissi-on-mahdollinen-jopa-suotava <p><a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005215252.html">Keskustelutilaisuus päättyi riitaan</a>&nbsp;(HS 18.05.2017) ja professori päätti nostaa kytkintä. En ollut paikalla, mutta sen mitä uutisoinnista olen seurannut, niin keskitietä lukukausimaksuista ei kyetty löytämään, vaan mielipiteet jakautuivat ääripäihin.</p><p>&rdquo;Se, kannattaako lukukausimaksuja vai ei, riippuu siitä, miten lukukausimaksut vaikuttavat käyttäytymiseen ja keskeisesti siitä, miten arvotamme eri vaikutuksia&rdquo;, Jäntti summaa.&nbsp;&rdquo;Vartian ja joidenkin muiden näkemys, että vain ideologia voi estää näkemästä tämän uudistuksen hienoutta, on suoraan sanottuna pelottavan yksinkertaistava ja ahdistava.&rdquo;</p><p>Kun luen&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9538404">Etlan ehdotusta</a>&nbsp;(Yle 31.3.2017) ja Jäntin vahvaa ei:tä, olen sitä mieltä, että kumpikin osapuoli katsoo kysymystä ideologisten kakkuloiden läpi.</p><p>Siispä ulos poteroista ja puolitiehen - ehdotan, että ensimmäiset 240 suoritettua opintopistettä ovat maksuttomia (180 pistettä: kandi, 300 pistettä: maisteri), jonka jälkeen opiskelu maksaa. Myöhemmin voimme viilata tarkemmaksi - jos halutamme askeleen Jäntin suuntaan, laitetaan maksuttomaksi 300 pisteeseen saakka, jos taas Etlan suuntaan, niin 180 pisteeseen.</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä kansalaisilla ei pitäisi olla subjektiivista oikeutta opiskella useita tutkintoja veronmaksajien piikkiin.</p> Keskustelutilaisuus päättyi riitaan (HS 18.05.2017) ja professori päätti nostaa kytkintä. En ollut paikalla, mutta sen mitä uutisoinnista olen seurannut, niin keskitietä lukukausimaksuista ei kyetty löytämään, vaan mielipiteet jakautuivat ääripäihin.

”Se, kannattaako lukukausimaksuja vai ei, riippuu siitä, miten lukukausimaksut vaikuttavat käyttäytymiseen ja keskeisesti siitä, miten arvotamme eri vaikutuksia”, Jäntti summaa. ”Vartian ja joidenkin muiden näkemys, että vain ideologia voi estää näkemästä tämän uudistuksen hienoutta, on suoraan sanottuna pelottavan yksinkertaistava ja ahdistava.”

Kun luen Etlan ehdotusta (Yle 31.3.2017) ja Jäntin vahvaa ei:tä, olen sitä mieltä, että kumpikin osapuoli katsoo kysymystä ideologisten kakkuloiden läpi.

Siispä ulos poteroista ja puolitiehen - ehdotan, että ensimmäiset 240 suoritettua opintopistettä ovat maksuttomia (180 pistettä: kandi, 300 pistettä: maisteri), jonka jälkeen opiskelu maksaa. Myöhemmin voimme viilata tarkemmaksi - jos halutamme askeleen Jäntin suuntaan, laitetaan maksuttomaksi 300 pisteeseen saakka, jos taas Etlan suuntaan, niin 180 pisteeseen.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä kansalaisilla ei pitäisi olla subjektiivista oikeutta opiskella useita tutkintoja veronmaksajien piikkiin.

]]>
0 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237175-lukukausimaksuissakin-kompromissi-on-mahdollinen-jopa-suotava#comments Kotimaa Kompromissi Lukukausimaksut Puolimatka Thu, 18 May 2017 21:31:08 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237175-lukukausimaksuissakin-kompromissi-on-mahdollinen-jopa-suotava
Lukukausimaksuista, Jäntistä ja suurten sukupolvien puhalluksesta http://arttujekarila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237154-lukukausimaksuista-jantista-ja-suurten-sukupolvien-puhalluksesta <p>Kevättuulien mukana lukukausimaksut ovat rantautuneet Suomeen. Ainakin keskustelu niiden ympärillä on virinnyt. EU- ja ETA- alueiden ulkopuolisille suunnatut lukukausimaksut ehtivät olla käytössä vain yli vuoden kun keskustelu on jo laajentunut koskemaan myös suomalaisia opiskelijoita. Tästä taisi joku joskus mainita jotain. Quod erat demonstrandum.</p><p>&nbsp;</p><p>Rehtorit ja professorit ovat iskeneet hyvään saumaan aloitteellisuudellaan. Julkista keskustelua korkeakoulupolitiikasta hallitsee aivovuoto ulkomaille, huoli Suomen osaamisen tasosta, vertailu maailman huippuyliopistoihin, (korkea)koulutuksen perinnöllisyyden kasvu sekä valtionrahoituksen leikkaukset tutkimukseen ja koulutukseen. Tähän ratkaisuksi on kaivettu naftaliinista kestosuosikki lukukausimaksut. Ratkaisu, jossa kaikki voittaa? Ei nyt ihan näinkään.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustelussa lukukausimaksuista tulee näkyväksi samat piirteet, kun Indeksimiehen eläkekeskustelussa: Nuoret sukupolvet ovat taas kerran joutumassa maksajan asemaan, korjatessaan vanhempien sukupolvien sotkuja. Taas kokeillaan kepillä jäätä ja katsotaan, olemmeko me nuoret hereillä. Nuorten velkataakan kasvattaminen henkilökohtaisella tasolla jo olemassa olevan julkistalouden velan lisäksi, tuntuu olevan hyväksyttävä kustannus tutkimustyön rahoittamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähes hallitsevaksi vakioksi on syntymässä nykytyyli, jossa yritetään esiintyä kuin poliittiset ja ideologiset kysymykset olisivatkin itse asiassa puhtaan rationaalisia kysymyksiä. Vastaukset voi katsoa excel-taulukosta. Todellisuudessa ollaan erittäin periaatteellisten kysymysten äärellä: Onko koulutus tuote, josta yksilön tulisi maksaa, vai hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelu, joka on opiskelijalle maksuton? Onko meidän osallistuttava yhteisten korkeakoulujemme kustannusten kattamiseen kukin tulojemme mukaan, kuten nyt teemme? Onko koulutus yksilön oma investointi omaan menestykseensä vai yhteiskunnan investointi talouden, hyvinvoinnin, osaamistason ja <em>sivistyksen</em> lisäämiseksi?</p><p>&nbsp;</p><p>Hyvinvointivaltion kannattajille (itseni mukaan lukien) vastaus on selvä, mutta kerrataan vielä: koulutus on investointi, josta hyötyy sekä kansalainen, että yhteiskunta. Ulkoisvaikutusten vuoksi valtion kannattaa tehdä kaikkensa, jotta esimerkiksi Suomessa koulutustaso saadaan nostettua mahdollisimman korkealle - hyödyt tulevat moninkertaisina takaisin kustannuksiin verrattuna. Tärkein peruste maksuttomuuden puolesta on kuitenkin arvopohjainen. Palaan tähän kirjoituksen lopussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt jos koskaan Suomessa tarvitaan tulevaisuususkoa ylläpitävää politiikkaa, ja sitä ei ole vartiaisten ja vartioiden lannistava väsytystaistelu lukukausimaksujen puolesta. Onneksi julkistalouden professori Markus Jäntin esimerkki osoittaa, että edes ekonomistit eivät ole yhtä yksimielisiä asiassa kuin voisi mm. EVAn, Etlan ja rehtorien julistamisesta päätellä. Professori Jäntti <a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005215252.html">nosti</a> rohkeasti esille sen, että myös ekonomistien piirissä kyse voisi olla eksklusiivisesta, poissulkevasta keskustelusta. Ajatella.</p><p>&nbsp;</p><p>Loppuviimeksi tärkeintä on periaate koulutuksen maksuttomuudesta. Suomessa tehtiin sotavuosien jälkeen perustavanlaatuinen ja aikaa hyvin kestänyt päätös siitä, että omien kansalaisten sivistämiseen ja osaamiseen panostava valtio menestyy aikakaudesta riippumatta. Maksuton koulutus luo pohjan tälle työlle. Koulutuksen arvostus on osoitus siitä, että yhteiskunnan katse on tiukasti tulevaisuudessa. Uskaltaisiko tähän loppuun jopa todeta, että onneksi lukukausimaksujen osalta päätösvalta on kansanedustajilla, jotka tekevät päätökset näkyvästi arvojensa perusteella.</p> Kevättuulien mukana lukukausimaksut ovat rantautuneet Suomeen. Ainakin keskustelu niiden ympärillä on virinnyt. EU- ja ETA- alueiden ulkopuolisille suunnatut lukukausimaksut ehtivät olla käytössä vain yli vuoden kun keskustelu on jo laajentunut koskemaan myös suomalaisia opiskelijoita. Tästä taisi joku joskus mainita jotain. Quod erat demonstrandum.

 

Rehtorit ja professorit ovat iskeneet hyvään saumaan aloitteellisuudellaan. Julkista keskustelua korkeakoulupolitiikasta hallitsee aivovuoto ulkomaille, huoli Suomen osaamisen tasosta, vertailu maailman huippuyliopistoihin, (korkea)koulutuksen perinnöllisyyden kasvu sekä valtionrahoituksen leikkaukset tutkimukseen ja koulutukseen. Tähän ratkaisuksi on kaivettu naftaliinista kestosuosikki lukukausimaksut. Ratkaisu, jossa kaikki voittaa? Ei nyt ihan näinkään.

 

Keskustelussa lukukausimaksuista tulee näkyväksi samat piirteet, kun Indeksimiehen eläkekeskustelussa: Nuoret sukupolvet ovat taas kerran joutumassa maksajan asemaan, korjatessaan vanhempien sukupolvien sotkuja. Taas kokeillaan kepillä jäätä ja katsotaan, olemmeko me nuoret hereillä. Nuorten velkataakan kasvattaminen henkilökohtaisella tasolla jo olemassa olevan julkistalouden velan lisäksi, tuntuu olevan hyväksyttävä kustannus tutkimustyön rahoittamiseksi.

 

Lähes hallitsevaksi vakioksi on syntymässä nykytyyli, jossa yritetään esiintyä kuin poliittiset ja ideologiset kysymykset olisivatkin itse asiassa puhtaan rationaalisia kysymyksiä. Vastaukset voi katsoa excel-taulukosta. Todellisuudessa ollaan erittäin periaatteellisten kysymysten äärellä: Onko koulutus tuote, josta yksilön tulisi maksaa, vai hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelu, joka on opiskelijalle maksuton? Onko meidän osallistuttava yhteisten korkeakoulujemme kustannusten kattamiseen kukin tulojemme mukaan, kuten nyt teemme? Onko koulutus yksilön oma investointi omaan menestykseensä vai yhteiskunnan investointi talouden, hyvinvoinnin, osaamistason ja sivistyksen lisäämiseksi?

 

Hyvinvointivaltion kannattajille (itseni mukaan lukien) vastaus on selvä, mutta kerrataan vielä: koulutus on investointi, josta hyötyy sekä kansalainen, että yhteiskunta. Ulkoisvaikutusten vuoksi valtion kannattaa tehdä kaikkensa, jotta esimerkiksi Suomessa koulutustaso saadaan nostettua mahdollisimman korkealle - hyödyt tulevat moninkertaisina takaisin kustannuksiin verrattuna. Tärkein peruste maksuttomuuden puolesta on kuitenkin arvopohjainen. Palaan tähän kirjoituksen lopussa.

 

Nyt jos koskaan Suomessa tarvitaan tulevaisuususkoa ylläpitävää politiikkaa, ja sitä ei ole vartiaisten ja vartioiden lannistava väsytystaistelu lukukausimaksujen puolesta. Onneksi julkistalouden professori Markus Jäntin esimerkki osoittaa, että edes ekonomistit eivät ole yhtä yksimielisiä asiassa kuin voisi mm. EVAn, Etlan ja rehtorien julistamisesta päätellä. Professori Jäntti nosti rohkeasti esille sen, että myös ekonomistien piirissä kyse voisi olla eksklusiivisesta, poissulkevasta keskustelusta. Ajatella.

 

Loppuviimeksi tärkeintä on periaate koulutuksen maksuttomuudesta. Suomessa tehtiin sotavuosien jälkeen perustavanlaatuinen ja aikaa hyvin kestänyt päätös siitä, että omien kansalaisten sivistämiseen ja osaamiseen panostava valtio menestyy aikakaudesta riippumatta. Maksuton koulutus luo pohjan tälle työlle. Koulutuksen arvostus on osoitus siitä, että yhteiskunnan katse on tiukasti tulevaisuudessa. Uskaltaisiko tähän loppuun jopa todeta, että onneksi lukukausimaksujen osalta päätösvalta on kansanedustajilla, jotka tekevät päätökset näkyvästi arvojensa perusteella.

]]>
18 http://arttujekarila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237154-lukukausimaksuista-jantista-ja-suurten-sukupolvien-puhalluksesta#comments Kotimaa Aivovuoto Koulutus Lukukausimaksut Markus Jäntti Thu, 18 May 2017 11:35:53 +0000 Arttu Karila http://arttujekarila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237154-lukukausimaksuista-jantista-ja-suurten-sukupolvien-puhalluksesta
Ovatko parhaat opiskelijat parikymppisiä? http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234804-ovatko-parhaat-opiskelijat-parikymppisia <p>Perjantainen ETLA:n raportista seurannut lukukausimaksukohu peitti alleen edellisenä päivänä OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukan (kok) <a href="http://www.verkkouutiset.me/paasykoekirjojen-panttaaminen-pian-historiaa/" target="_blank">Verkkouutisten blogissa esittämän avauksen yliopistojen pääsykokeista</a>. Suomalaisiin ja sitä myötä EU- ja ETA-alueen opiskelijoihin kohdistuviin lukukausimaksuihin julkisissa yliopistoissamme ja ammattikorkeakouluissa liittyy onneksi vaihtelevia poliittisia esteitä niin kauan kuin Kokoomus, Keskusta ja RKP eivät pysty jakamaan hallitusvaltaa ilman muiden puolueiden vaa&#39;ankieliasemaa, mutta pääsykokeiden kautta kulkevan sisäänpääsyväylän tärveleminen on oikeasti paha uhka. Se tekee ammattikoulututkinnoista lopullisesti sekundaa, mikäli niitä ennen tai niiden ohessa ei ole suorittanut myös lukio-opintoja.</p><p>Nykyistä yliopistojen sisäänottoa on kritisoitu siksi, että se johtaa monien opiskelijoiksi haluavien kohdalla välivuosien pitoon. Kuitenkin, jos yliopistojen näkökulmasta katsoo, pääsykokeissa parhaiten menestyneet ovat kuitenkin osoittaneet omaavansa parhaat esitiedot ja heidän kohdallaan on myös todennäköisintä, että opinnot lähtevät paremmin sujumaan kuin niiden kohdalla, jotka on otettu sisään vaikkapa keskinkertaisen ylioppilastodistuksen perusteella ja saaneet mahdollisesti runsaaksi paisuvan ensikertalaishyvityksen. On ilmeistä, että jos jollakin perinteisesti hankalapääsyisellä alalla on vaikkapa 70% ensikertalaiskiintiö, niin niillä, jotka pääsevät alaa opiskelemaan kiintiöstä huolimatta, pitää olla huomattavan paljon paremmat arvosanat kuin niillä, jotka menevät ensikertalaiskiintiön piirissä sisään vieläpä rimaa hipoen. Toki ei-ensikertalaisryhmään kuuluvilla on myös ikää viitisen vuotta enemmän ja toisen alan tutkinto tai osa siitä taskussa entuudestaan.</p><p>19-20-vuoden iässä moni juuri ylioppilaaksi kirjoittanut tai ammattiin valmistunut usein vielä etsii itseään eikä ole varma oikeasta alasta, jolle haluaa ja josta on motivaatio tehdä myös työura. Opiskelun ohessa voi biletys olla huomattavan tärkeässä asemassa. 25 vuotta täyttäneet sen sijaan omaavat usein jo kokemusta työelämästä, ovat kokeilleet muuta alaa ja opintoihin ryhtyessään tekevät sen määrätietoisemmin kun esimerkiksi oman asunnon hankinta ja perheen perustaminen ovat todennäköisemmin lähempänä.</p><p>Kun korkeakouluopintojen aloittamisikää tarkemmin ajattelee, kannattaako yrittää korjata sellaista asiaa, mikä ei ole rikki. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa yliopisto-opinnoista on ahdettu lukukausimaksujen ja muun järjestelmän paineen vuoksi putkitutkintoja, joista valmistutaan 3-4-vuoden kuluttua ilman että olisi ollut aikaa hankkia edes oman alan työkokemusta. Tällöin vakituiseen ja järkevällä palkalla olevaan työelämään pääsystä voi tulla monille hyvinkin vaikea haaste, mikäli tarpeelliset suhteet puuttuvat tai ei ole varaa tehdä puolen vuoden palkatonta harjoittelua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perjantainen ETLA:n raportista seurannut lukukausimaksukohu peitti alleen edellisenä päivänä OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukan (kok) Verkkouutisten blogissa esittämän avauksen yliopistojen pääsykokeista. Suomalaisiin ja sitä myötä EU- ja ETA-alueen opiskelijoihin kohdistuviin lukukausimaksuihin julkisissa yliopistoissamme ja ammattikorkeakouluissa liittyy onneksi vaihtelevia poliittisia esteitä niin kauan kuin Kokoomus, Keskusta ja RKP eivät pysty jakamaan hallitusvaltaa ilman muiden puolueiden vaa'ankieliasemaa, mutta pääsykokeiden kautta kulkevan sisäänpääsyväylän tärveleminen on oikeasti paha uhka. Se tekee ammattikoulututkinnoista lopullisesti sekundaa, mikäli niitä ennen tai niiden ohessa ei ole suorittanut myös lukio-opintoja.

Nykyistä yliopistojen sisäänottoa on kritisoitu siksi, että se johtaa monien opiskelijoiksi haluavien kohdalla välivuosien pitoon. Kuitenkin, jos yliopistojen näkökulmasta katsoo, pääsykokeissa parhaiten menestyneet ovat kuitenkin osoittaneet omaavansa parhaat esitiedot ja heidän kohdallaan on myös todennäköisintä, että opinnot lähtevät paremmin sujumaan kuin niiden kohdalla, jotka on otettu sisään vaikkapa keskinkertaisen ylioppilastodistuksen perusteella ja saaneet mahdollisesti runsaaksi paisuvan ensikertalaishyvityksen. On ilmeistä, että jos jollakin perinteisesti hankalapääsyisellä alalla on vaikkapa 70% ensikertalaiskiintiö, niin niillä, jotka pääsevät alaa opiskelemaan kiintiöstä huolimatta, pitää olla huomattavan paljon paremmat arvosanat kuin niillä, jotka menevät ensikertalaiskiintiön piirissä sisään vieläpä rimaa hipoen. Toki ei-ensikertalaisryhmään kuuluvilla on myös ikää viitisen vuotta enemmän ja toisen alan tutkinto tai osa siitä taskussa entuudestaan.

19-20-vuoden iässä moni juuri ylioppilaaksi kirjoittanut tai ammattiin valmistunut usein vielä etsii itseään eikä ole varma oikeasta alasta, jolle haluaa ja josta on motivaatio tehdä myös työura. Opiskelun ohessa voi biletys olla huomattavan tärkeässä asemassa. 25 vuotta täyttäneet sen sijaan omaavat usein jo kokemusta työelämästä, ovat kokeilleet muuta alaa ja opintoihin ryhtyessään tekevät sen määrätietoisemmin kun esimerkiksi oman asunnon hankinta ja perheen perustaminen ovat todennäköisemmin lähempänä.

Kun korkeakouluopintojen aloittamisikää tarkemmin ajattelee, kannattaako yrittää korjata sellaista asiaa, mikä ei ole rikki. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa yliopisto-opinnoista on ahdettu lukukausimaksujen ja muun järjestelmän paineen vuoksi putkitutkintoja, joista valmistutaan 3-4-vuoden kuluttua ilman että olisi ollut aikaa hankkia edes oman alan työkokemusta. Tällöin vakituiseen ja järkevällä palkalla olevaan työelämään pääsystä voi tulla monille hyvinkin vaikea haaste, mikäli tarpeelliset suhteet puuttuvat tai ei ole varaa tehdä puolen vuoden palkatonta harjoittelua.

]]>
3 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234804-ovatko-parhaat-opiskelijat-parikymppisia#comments Lukukausimaksut Pääsykokeet Yliopistot ja korkeakoulut Sun, 02 Apr 2017 11:14:02 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234804-ovatko-parhaat-opiskelijat-parikymppisia
Ei lukukausimaksuille! http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234644-ei-lukukausimaksuille <p>Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja <strong>Vesa Vihriälän</strong> ja tutkimusjohtaja <strong>Niku Määttäsen</strong> <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/217617-nyt-tuli-ehdotus-lukukausimaksu-korkeakouluihin-myos-suomalaisille-opiskelijoille">muistiossa </a>esitetään lukukausimaksuja suomalaisille korkeakouluopiskelijoille sekä ETA-maista tuleville korkeakouluopiskelijoille. Lukukausimaksuilla kompensoitaisiin koulutuksesta ja tutkimuksesta tehtyjä säästöjä. Summaksi esitetään tuhatta euroa, joka äkkiseltään ei kuulosta mahdottomalta. Kuitenkin muutos tulisi olemaan hyvin radikaali, koska se romuttaisi yhden hyvinvointivaltion ja Suomen menestyksen kulmakiven, maksuttoman koulutuksen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Jo aikaisemmin hallitus sääti lukukausimaksut ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Se on hyvä, koska ilmaisen koulutuksen tarjoaminen ilman vastavuoroisuutta on pähkähullua. Miksi suomalaisten pitäisi verovaroillaan kouluttaa kiinalaisia, jotka käyvät täällä hakemassa kalliin tutkinnon ja palaavat sitten kotimaahansa? Tämä ei tietenkään koske kaikkia kolmansista maista tulleita, mutta se on ollut yhtenä keskeisenä perusteluna. Nyt ollaan kuitenkin puuttumassa nimenomaan suomalaisten oikeuteen maksuttomasta korkeakoulututkinnosta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Monen opiskelijan taloustilanne on muutenkin tiukka, koska asuminen maksaa ja syödäkin pitäisi. Toki monen opiskelijan taloudellinen asema paranee, kun opiskelijat siirtyvät yleisen <a href="http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/opiskelijat-siirtyvat-yleisen-asumistuen-piiriin-1-8-2017">asumistuen</a> piiriin ensi syksystä alkaen, mutta moni myös menettää asumistukensa kokonaan riippuen asumismuodosta. Tonnin lukukausikohtainen maksu heikentää monen opiskelijan asemaa edelleen, mutta pahimmillaan se saattaa jättää nuoria kokonaan korkeakoulutuksen ulkopuolelle, jos ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, eikä kukaan vippaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Muistiossa ehdotetaan lisäksi, että innovaatioita tukemattomia elinkeinotukia tulisi vähentää ja rahoittaa säästetyillä varoilla Tekesiä. Tämä on hyvä asia. Esimerkiksi kannattamattomista maatalous- ja yritystuista pitäisi luopua kokonaan ja siirtyä tukemaan innovaatioita, joita syntyy muun muassa yliopistoissa. Korkeakouluista myös löytyy tehottomuutta ja päällekkäisiä rakenteita, joita uudistamalla voidaan hakea säästöjä, jotka sitten voidaan ohjata tuottavammin. Myös sellaisten alojen sisäänottoa, joiden osaajien työllistyminen koulutustaan vastaavasti on hankalaa, tulisi vähentää. Ei ole hyvä, jos esimerkiksi taiteiden, teologian tai filosofian opiskelija sanoo, ettei uskalla ottaa opintolainaa, koska työllistymisestä ei ole varmuutta. Eihän tänä päivänä tietenkään mistään voi olla varma, mutta siinä on yksi hyvä esimerkki siitä, etteivät lukukausimaksut ole ainoa vaihtoehto.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi Suomen hienoimmista asioista on mahdollisuuksien tasa-arvo, joka on maksuttoman ja laadukkaan koulutuksen ansiota. Se on antanut mahdollisuuden kenen tahansa opiskella lompakon paksuudesta riippumatta. Pidetään siitä kiinni jatkossakin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälän ja tutkimusjohtaja Niku Määttäsen muistiossa esitetään lukukausimaksuja suomalaisille korkeakouluopiskelijoille sekä ETA-maista tuleville korkeakouluopiskelijoille. Lukukausimaksuilla kompensoitaisiin koulutuksesta ja tutkimuksesta tehtyjä säästöjä. Summaksi esitetään tuhatta euroa, joka äkkiseltään ei kuulosta mahdottomalta. Kuitenkin muutos tulisi olemaan hyvin radikaali, koska se romuttaisi yhden hyvinvointivaltion ja Suomen menestyksen kulmakiven, maksuttoman koulutuksen. 

 

Jo aikaisemmin hallitus sääti lukukausimaksut ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Se on hyvä, koska ilmaisen koulutuksen tarjoaminen ilman vastavuoroisuutta on pähkähullua. Miksi suomalaisten pitäisi verovaroillaan kouluttaa kiinalaisia, jotka käyvät täällä hakemassa kalliin tutkinnon ja palaavat sitten kotimaahansa? Tämä ei tietenkään koske kaikkia kolmansista maista tulleita, mutta se on ollut yhtenä keskeisenä perusteluna. Nyt ollaan kuitenkin puuttumassa nimenomaan suomalaisten oikeuteen maksuttomasta korkeakoulututkinnosta. 

 

Monen opiskelijan taloustilanne on muutenkin tiukka, koska asuminen maksaa ja syödäkin pitäisi. Toki monen opiskelijan taloudellinen asema paranee, kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin ensi syksystä alkaen, mutta moni myös menettää asumistukensa kokonaan riippuen asumismuodosta. Tonnin lukukausikohtainen maksu heikentää monen opiskelijan asemaa edelleen, mutta pahimmillaan se saattaa jättää nuoria kokonaan korkeakoulutuksen ulkopuolelle, jos ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, eikä kukaan vippaa. 

 

Muistiossa ehdotetaan lisäksi, että innovaatioita tukemattomia elinkeinotukia tulisi vähentää ja rahoittaa säästetyillä varoilla Tekesiä. Tämä on hyvä asia. Esimerkiksi kannattamattomista maatalous- ja yritystuista pitäisi luopua kokonaan ja siirtyä tukemaan innovaatioita, joita syntyy muun muassa yliopistoissa. Korkeakouluista myös löytyy tehottomuutta ja päällekkäisiä rakenteita, joita uudistamalla voidaan hakea säästöjä, jotka sitten voidaan ohjata tuottavammin. Myös sellaisten alojen sisäänottoa, joiden osaajien työllistyminen koulutustaan vastaavasti on hankalaa, tulisi vähentää. Ei ole hyvä, jos esimerkiksi taiteiden, teologian tai filosofian opiskelija sanoo, ettei uskalla ottaa opintolainaa, koska työllistymisestä ei ole varmuutta. Eihän tänä päivänä tietenkään mistään voi olla varma, mutta siinä on yksi hyvä esimerkki siitä, etteivät lukukausimaksut ole ainoa vaihtoehto.

 

Yksi Suomen hienoimmista asioista on mahdollisuuksien tasa-arvo, joka on maksuttoman ja laadukkaan koulutuksen ansiota. Se on antanut mahdollisuuden kenen tahansa opiskella lompakon paksuudesta riippumatta. Pidetään siitä kiinni jatkossakin. 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
7 http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234644-ei-lukukausimaksuille#comments Etla Koulutus Lukukausimaksut Opiskelu Politiikka Fri, 31 Mar 2017 11:26:45 +0000 Santeri Kirkkala http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234644-ei-lukukausimaksuille
Korkeakoulutus on säilytettävä maksuttomana http://sa1na.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234637-korkeakoulutus-on-sailytettava-maksuttomana <p>Etla ehdotti, että Suomessa lähdettäisiin selvittämään lukukausimaksujen ottamista käyttöön korkeakouluissa. Ehdotuksen on syytä saada täystyrmäys. Maksuton koulutus on yhteiskunnan peruskivi, joka takaa mahdollisuuksien tasa-arvon ja oikeuden sivistykseen.</p><p>Lisäksi opiskelijat ovat jo kantaneet kortensa kekoon taloustalkoissa.&nbsp; Lukukausimaksut ovat hallituksen ohjelman vastaisia. Kokoomus ei kannata lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille, eikä tämä hallitus tule niitä edistämään.&nbsp;</p><p>Kaikilla tulee olla mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin haluaa vaikka tohtoriksi asti ilman lukukausimaksuja. Vanhempien rahapussin paksuus ei saa määritellä yhdenkään nuoren opiskelumahdollisuuksia. Pienenä maana meillä ei ole varaa menettää yhtään lahjasta nuorta. Jokaisella suomalaisella nuorella tulee olla tasaveroiset mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin oma ahkeruus ja taidot riittävät.<br />&nbsp;<br />Aivan eri asia on koulutusvienti, jonka kautta voidaan saada yksi uusi kasvuala suomelle uusine työpaikkoineen.&nbsp; Tämän vuoksi keskustelussa ei saa sekoittaa EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta perittäviä maksuja ja kotimaisten opiskelijoiden koulutuksen maksuttomuutta.&nbsp;</p><p>Koulutusvienti laajentaa yliopistojen rahoituspohjaa ja osaamista suomalaisten nuorten hyväksi. Koulutusviennistä hyötyvät kaikki. Tässä on tehty kuitenkin selkeä rajanveto &ndash; suomalaisille opiskelijoille ei tule lukukausimaksuja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Etla ehdotti, että Suomessa lähdettäisiin selvittämään lukukausimaksujen ottamista käyttöön korkeakouluissa. Ehdotuksen on syytä saada täystyrmäys. Maksuton koulutus on yhteiskunnan peruskivi, joka takaa mahdollisuuksien tasa-arvon ja oikeuden sivistykseen.

Lisäksi opiskelijat ovat jo kantaneet kortensa kekoon taloustalkoissa.  Lukukausimaksut ovat hallituksen ohjelman vastaisia. Kokoomus ei kannata lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille, eikä tämä hallitus tule niitä edistämään. 

Kaikilla tulee olla mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin haluaa vaikka tohtoriksi asti ilman lukukausimaksuja. Vanhempien rahapussin paksuus ei saa määritellä yhdenkään nuoren opiskelumahdollisuuksia. Pienenä maana meillä ei ole varaa menettää yhtään lahjasta nuorta. Jokaisella suomalaisella nuorella tulee olla tasaveroiset mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin oma ahkeruus ja taidot riittävät.
 
Aivan eri asia on koulutusvienti, jonka kautta voidaan saada yksi uusi kasvuala suomelle uusine työpaikkoineen.  Tämän vuoksi keskustelussa ei saa sekoittaa EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta perittäviä maksuja ja kotimaisten opiskelijoiden koulutuksen maksuttomuutta. 

Koulutusvienti laajentaa yliopistojen rahoituspohjaa ja osaamista suomalaisten nuorten hyväksi. Koulutusviennistä hyötyvät kaikki. Tässä on tehty kuitenkin selkeä rajanveto – suomalaisille opiskelijoille ei tule lukukausimaksuja.

]]>
4 http://sa1na.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234637-korkeakoulutus-on-sailytettava-maksuttomana#comments Korkeakoulut Lukukausimaksut Opiskelijat Fri, 31 Mar 2017 10:28:38 +0000 Sanna Lauslahti http://sa1na.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234637-korkeakoulutus-on-sailytettava-maksuttomana
Tuition fees will freeze Finland’s internationalisation http://julialitokorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232542-tuition-fees-will-freeze-finland-s-internationalisation <p>(Julkaistu aluperin TYYn blogissa 23.10.2015&nbsp;http://tyy.fi/fi/medialle/blogi/2015/10/tuition-fees-will-freeze-finlands-internationalisation)</p><p>Thursday&rsquo;s discussions in the parliament were sad news for internationalisation of Finland. Changes in legislation would mean that from 2017 non-EU and EEA students studying degree in Finnish higher education institutes would have to pay minimum of &euro; 1500 tuition fees. The proposition is not fair and causes problems for the higher education institutions.</p><p>In Finland there is around 400 international degree programmes. Nowadays the University of Turku has 20 Master programmes in total. The tendency in Turku as well as in all Finland has been that majority of the international students studying in these programmes come from non-EU or EEA countries. Offering higher education without tuition fees has so far been profitable way to attract foreign talents to Finland. Even though the students do not pay tuition fees, they spend great deal of money on living costs and in best case stay in Finland, contributing positively to our national economy. Not to mention how important international skills are to our expert-dependent country.</p><p>Now Finland wants to shut the door on foreign talents. According to the news, Finnish higher education institutions have agreed that foreign students should be charged tuition fees, as long as all the institutions could decide themselves, how much non-EU and EEA students should pay. However, the new proposal of minimum fees would put programmes to unequal positions next to each other as institutions would be forced to quit some of the programmes that are not as popular as others. This also means that it would be very difficult to attract students to those higher education institutions that are located away from Helsinki. As the amount of incoming students would drop, many programmes would die as well. &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Earlier some of the programmes were taking part of tuition fee trial and results were not so successful. Simple examples from Denmark and Sweden show that introducing tuition fees will decrease the number of incoming international students and in the end there will be no extra income, rather shrinkage in the number of international students. Meanwhile Germany- which has much more competitive labor market, easier language and more pleasant climate &ndash; has totally abandoned tuition fees.</p><p>If the plan of tuition fees is approved, the law will come into effect for students starting their studies in August 2017. This will not give higher education institutions much time to improve the quality of their programmes and marketing operations. A lot must be also done to establish scholarship systems that Finland has not much experience so far. We can only be sure that this will affect higher education institutions&rsquo; internationalisation and those who suffer will not only be students from non-EU and EEA countries but rather the internationalisation of our regular Finnish students as well. Not to mention the costs and extra work the higher education institutions would have to go through. &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (Julkaistu aluperin TYYn blogissa 23.10.2015 http://tyy.fi/fi/medialle/blogi/2015/10/tuition-fees-will-freeze-finlands-internationalisation)

Thursday’s discussions in the parliament were sad news for internationalisation of Finland. Changes in legislation would mean that from 2017 non-EU and EEA students studying degree in Finnish higher education institutes would have to pay minimum of € 1500 tuition fees. The proposition is not fair and causes problems for the higher education institutions.

In Finland there is around 400 international degree programmes. Nowadays the University of Turku has 20 Master programmes in total. The tendency in Turku as well as in all Finland has been that majority of the international students studying in these programmes come from non-EU or EEA countries. Offering higher education without tuition fees has so far been profitable way to attract foreign talents to Finland. Even though the students do not pay tuition fees, they spend great deal of money on living costs and in best case stay in Finland, contributing positively to our national economy. Not to mention how important international skills are to our expert-dependent country.

Now Finland wants to shut the door on foreign talents. According to the news, Finnish higher education institutions have agreed that foreign students should be charged tuition fees, as long as all the institutions could decide themselves, how much non-EU and EEA students should pay. However, the new proposal of minimum fees would put programmes to unequal positions next to each other as institutions would be forced to quit some of the programmes that are not as popular as others. This also means that it would be very difficult to attract students to those higher education institutions that are located away from Helsinki. As the amount of incoming students would drop, many programmes would die as well.    

Earlier some of the programmes were taking part of tuition fee trial and results were not so successful. Simple examples from Denmark and Sweden show that introducing tuition fees will decrease the number of incoming international students and in the end there will be no extra income, rather shrinkage in the number of international students. Meanwhile Germany- which has much more competitive labor market, easier language and more pleasant climate – has totally abandoned tuition fees.

If the plan of tuition fees is approved, the law will come into effect for students starting their studies in August 2017. This will not give higher education institutions much time to improve the quality of their programmes and marketing operations. A lot must be also done to establish scholarship systems that Finland has not much experience so far. We can only be sure that this will affect higher education institutions’ internationalisation and those who suffer will not only be students from non-EU and EEA countries but rather the internationalisation of our regular Finnish students as well. Not to mention the costs and extra work the higher education institutions would have to go through.   

]]>
0 http://julialitokorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232542-tuition-fees-will-freeze-finland-s-internationalisation#comments Lukukausimaksut Maksuton koulutus Yliopistot ja korkeakoulut Thu, 02 Mar 2017 20:04:46 +0000 Julia Litokorpi http://julialitokorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232542-tuition-fees-will-freeze-finland-s-internationalisation
The story of Tuition Fees – How to gain a bit and lost more http://julialitokorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232540-the-story-of-tuition-fees-how-to-gain-a-bit-and-lost-more <p>(Julkaistu aluperin TYYn blogissa 8.4.2015&nbsp;http://tyy.fi/fi/medialle/blogi/2015/04/story-tuition-fees-how-gain-bit-and-lost-more)</p><p>Parliamentary Elections are coming and Finland&rsquo;s economic situation is not in the best condition. When the parties are discussing about education and especially about higher education, we have a hot topic: tuition fees. Mostly the arguments for tuition fees are that we have to save money and free education for all is too expensive. I am not saying that our education is cheap, but we have to remember that there are various reasons why we need foreign students.</p><p>First of all, there is around 20&nbsp;000 foreign students in Finland&acute;s Universities. Around 15&nbsp;000 of these come from non EU or EEA countries. [1] They are studying here for free, but they are not living, eating and travelling for free. They are not getting financial support from Finnish support systems at all. Actually, they are spending a lot of money, paying taxes if they are working, but not getting the same support such as student support money</p><p>These around 15&nbsp;000 foreign students are bringing 90&nbsp;000&nbsp;000 euros to Finland every year. They are paying higher rents, they are travelling a lot and they spend lot of money in restaurants and bars. [2] There have been various researches in Sweden and Denmark and they all show that tuition fees will cause the situation, when international students are not willing to come and study in these countries. And that is a problem because in Finland we have a situation where a big amount of our population in working age will retire soon and we do not have enough people to replace them in labor markets. That is why we need international students who will study and stay after that in Finland.</p><p>Instead of tuition fees, we should improve our integration process. Then we should make sure that we have enough Finnish language teaching for foreigners. And after that we have to make sure that our international students know how to find a job or start their own company in Finland. These are all things that we do with our Finnish students as well. And until now we have been thinking that without perfect language skills our international students are able to do all that on their own. Half of our international students have a job in Finland after one year from their graduation. That is great. By improving a bit issues mentioned the number could be a lot higher.</p><p>&nbsp;</p><p>[1] Faktaa Express 4a/2010 &rdquo;Mitä tiedämme ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden taloudellisista vaikutuksista&rdquo;</p><p>[2] AYYn selvitys vuodelta 2011, oleskelu- ja opiskeluluvan saaminen edellyttää vähintään 6000 euron saldoa pankkitilillä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (Julkaistu aluperin TYYn blogissa 8.4.2015 http://tyy.fi/fi/medialle/blogi/2015/04/story-tuition-fees-how-gain-bit-and-lost-more)

Parliamentary Elections are coming and Finland’s economic situation is not in the best condition. When the parties are discussing about education and especially about higher education, we have a hot topic: tuition fees. Mostly the arguments for tuition fees are that we have to save money and free education for all is too expensive. I am not saying that our education is cheap, but we have to remember that there are various reasons why we need foreign students.

First of all, there is around 20 000 foreign students in Finland´s Universities. Around 15 000 of these come from non EU or EEA countries. [1] They are studying here for free, but they are not living, eating and travelling for free. They are not getting financial support from Finnish support systems at all. Actually, they are spending a lot of money, paying taxes if they are working, but not getting the same support such as student support money

These around 15 000 foreign students are bringing 90 000 000 euros to Finland every year. They are paying higher rents, they are travelling a lot and they spend lot of money in restaurants and bars. [2] There have been various researches in Sweden and Denmark and they all show that tuition fees will cause the situation, when international students are not willing to come and study in these countries. And that is a problem because in Finland we have a situation where a big amount of our population in working age will retire soon and we do not have enough people to replace them in labor markets. That is why we need international students who will study and stay after that in Finland.

Instead of tuition fees, we should improve our integration process. Then we should make sure that we have enough Finnish language teaching for foreigners. And after that we have to make sure that our international students know how to find a job or start their own company in Finland. These are all things that we do with our Finnish students as well. And until now we have been thinking that without perfect language skills our international students are able to do all that on their own. Half of our international students have a job in Finland after one year from their graduation. That is great. By improving a bit issues mentioned the number could be a lot higher.

 

[1] Faktaa Express 4a/2010 ”Mitä tiedämme ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden taloudellisista vaikutuksista”

[2] AYYn selvitys vuodelta 2011, oleskelu- ja opiskeluluvan saaminen edellyttää vähintään 6000 euron saldoa pankkitilillä.

]]>
0 http://julialitokorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232540-the-story-of-tuition-fees-how-to-gain-a-bit-and-lost-more#comments Korkeakoulut Lukukausimaksut Maksuton koulutus Yliopistot Thu, 02 Mar 2017 19:59:58 +0000 Julia Litokorpi http://julialitokorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232540-the-story-of-tuition-fees-how-to-gain-a-bit-and-lost-more
Kansainväliset hakijat kaikkosivat joukolla Helsingin yliopistosta http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229699-kansainvaliset-hakijat-kaikkosivat-joukolla-helsingin-yliopistosta <p>Omassa sosiaalisen median virrassa silmieni eteen päätyi kahdelta eri taholta linkitys, jossa otsikoitiin hallituksen yliopistoille säätämän EU- ja Eta-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille määrätyn lukukausimaksun romahduttaneen hakijämäärän Helsinkin yliopistossa.</p><p>Täällä puheenvuorossakin satunnaisesti vaikuttava vasemmistolaistaustainen filosofian dosentti Tampereen ja Helsingin yliopistossa, sekä yliopiston lehtori Tampereen yliopistosta, itse <a href="https://twitter.com/panuraatikainen/status/820967467757568000">Panu Raatikainen </a>linkitti twitterissä <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hakijamaara-helsingin-yliopiston-kansainvalisiin-maisteriohjelmiin-romahti-syyna-lukukausimaksut/6266120?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat">maikkarin uutisen</a> kieltämättä kyseenalaisesti arvolleen sopimattomin saatesanoin &quot;<em>... syynä kv-opiskelijoiden lukukausimaksut. Kyllä tästä varoitettiin. Pääasia iilmeisesti että hallituksen rasistipuolue pysyy tyytyväisenä&quot;&nbsp;</em></p><p><a href="http://yle.fi/uutiset/3-9407822">Toinen uutinen</a> samasta aiheesta yleisradion tekemänä tuli vihreiden kansanedustajan ja puolueensa puheenjohtajapeliäkin värisyttäneen Outi Alanko-Kahiluodon linkittämänä saatesanoin &quot;Sitä saa mitä tilaa&quot;.</p><p>Melkein jätin nämä linkit lukematta, sillä erityisesti twitteri on täynnä ylitsevuotavaa hallitusvihamielisyyttä, johon kieltämättä tasapuolisuutta ja kirkasta ajattelua haikailevan, henkisesti rajallisen eduskunta-avustajan sielunvoimilla tulee nopeasti ähky. Lukaisin kuitenkin nämä molemmat jutut vaikka otsikointi antoi valmiiksi ymmärtää hallituksen vaihteeksi tehneen tyhmän päätöksen, joka kostautuu jos ei heti, niin huomenna ja on kaikin puolin maallemme turmioksi opposition tietäessä nämä asiat aina hallitusta paremmin.</p><p>Yllätys oli suuri, sillä nämä kaksi luotettavan mediatalon mainetta nauttivaa lähdettä otsikoinnista huolimatta olivat tehneet asiallisen jutun euroopan ulkopuolisille opiskelijoille säädetyn lukukausimaksun vaikutuksista.</p><p><a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hakijamaara-helsingin-yliopiston-kansainvalisiin-maisteriohjelmiin-romahti-syyna-lukukausimaksut/6266120?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat">Maikkarin uutinen</a> oli jopa otsikoltaan neutraalimpi ja luulen että dosentti Raatikaiselta jäi paitsi linkin loppuosa lukematta, niin myös luultavasti koko uutinen. Otsikon <em>Hakijamäärä Helsingin yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin romahti &ndash; Tampereella ennätys</em> takaa paljastui tieto, että Helsingin yliopiston kansainvälisiin ohjelmiin oli hakenut 30% vähemmän mutta aiempaa useammasta maasta. Tämä kirvoitti yliopiston edustajan Markus Laitisen toteamaan että &quot;<strong>Tämä on erittäin hyvä kehityssuunta ja tukee tavoitettamme aidosta monikulttuurisesta opiskelijayhteisöstä. Helsingin yliopisto toivoo saavansa yhteen ohjelmaan mieluummin 30 opiskelijaa 30 eri maasta kuin 40 opiskelijaa yhdestä maasta</strong>&quot;. Toki otsikko jätti myös kertomatta että koulutusohjelmien määrä tippui 48:sta 28:aan ja tämän mahdollisen vaikutuksen hakijamääriin. Lisäksi uutisessa otetaan esiin Tampere, jonka hakijamäärät nousivat 66%.</p><p><a href="http://yle.fi/uutiset/3-9407822">Yleisradion uutisessa</a> samasta aiheesta todetaan että hakijämäärä tippui varsinkin Venäjältä, Kiinasta ja Nigeriasta. Tässä uutisessa oli hiukan mollivoittoisempi sävy kuin maikkarin, mutta todetaan kuitenkin hakemuksia tulleen entistä laajemmin ja useammista maista, hakijoiden lasku on ollut maltillisempaa kuin Ruotsissa ja lukukausimaksut voivat jopa nostaa yliopiston arvostusta.</p><p>Summa summarum. Sekä vasemmistolainen että vihreä vaikuttaja jakoivat uutisen otsikon perusteella luullen että hallituksen toimet ovat tälläkin sektorilla vaikuttaneet negatiivisesti ja vihjaten lukukausimaksujen olleen virhe. En voi käsittää näitä jakoja ja saatesanoja muuten kuin siten, että he lukivat vain otsikon eivätkä juttua, jonka perusteella tämä itseasiassa on ollut ihan hyvä ja tervetullut asia. Tampereella hakemuksia enemmän kuin milloinkaan ja Helsingissä laajemmalta kuin ennen. Mitä näihin mediataloihin tulee, on toki surullista että otsikointi halutaan tarkoituksellisesti negatiiviseksi ja jos ei nyt harhaanjohtavaksi, niin painotukseltaan erikoiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Omassa sosiaalisen median virrassa silmieni eteen päätyi kahdelta eri taholta linkitys, jossa otsikoitiin hallituksen yliopistoille säätämän EU- ja Eta-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille määrätyn lukukausimaksun romahduttaneen hakijämäärän Helsinkin yliopistossa.

Täällä puheenvuorossakin satunnaisesti vaikuttava vasemmistolaistaustainen filosofian dosentti Tampereen ja Helsingin yliopistossa, sekä yliopiston lehtori Tampereen yliopistosta, itse Panu Raatikainen linkitti twitterissä maikkarin uutisen kieltämättä kyseenalaisesti arvolleen sopimattomin saatesanoin "... syynä kv-opiskelijoiden lukukausimaksut. Kyllä tästä varoitettiin. Pääasia iilmeisesti että hallituksen rasistipuolue pysyy tyytyväisenä" 

Toinen uutinen samasta aiheesta yleisradion tekemänä tuli vihreiden kansanedustajan ja puolueensa puheenjohtajapeliäkin värisyttäneen Outi Alanko-Kahiluodon linkittämänä saatesanoin "Sitä saa mitä tilaa".

Melkein jätin nämä linkit lukematta, sillä erityisesti twitteri on täynnä ylitsevuotavaa hallitusvihamielisyyttä, johon kieltämättä tasapuolisuutta ja kirkasta ajattelua haikailevan, henkisesti rajallisen eduskunta-avustajan sielunvoimilla tulee nopeasti ähky. Lukaisin kuitenkin nämä molemmat jutut vaikka otsikointi antoi valmiiksi ymmärtää hallituksen vaihteeksi tehneen tyhmän päätöksen, joka kostautuu jos ei heti, niin huomenna ja on kaikin puolin maallemme turmioksi opposition tietäessä nämä asiat aina hallitusta paremmin.

Yllätys oli suuri, sillä nämä kaksi luotettavan mediatalon mainetta nauttivaa lähdettä otsikoinnista huolimatta olivat tehneet asiallisen jutun euroopan ulkopuolisille opiskelijoille säädetyn lukukausimaksun vaikutuksista.

Maikkarin uutinen oli jopa otsikoltaan neutraalimpi ja luulen että dosentti Raatikaiselta jäi paitsi linkin loppuosa lukematta, niin myös luultavasti koko uutinen. Otsikon Hakijamäärä Helsingin yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin romahti – Tampereella ennätys takaa paljastui tieto, että Helsingin yliopiston kansainvälisiin ohjelmiin oli hakenut 30% vähemmän mutta aiempaa useammasta maasta. Tämä kirvoitti yliopiston edustajan Markus Laitisen toteamaan että "Tämä on erittäin hyvä kehityssuunta ja tukee tavoitettamme aidosta monikulttuurisesta opiskelijayhteisöstä. Helsingin yliopisto toivoo saavansa yhteen ohjelmaan mieluummin 30 opiskelijaa 30 eri maasta kuin 40 opiskelijaa yhdestä maasta". Toki otsikko jätti myös kertomatta että koulutusohjelmien määrä tippui 48:sta 28:aan ja tämän mahdollisen vaikutuksen hakijamääriin. Lisäksi uutisessa otetaan esiin Tampere, jonka hakijamäärät nousivat 66%.

Yleisradion uutisessa samasta aiheesta todetaan että hakijämäärä tippui varsinkin Venäjältä, Kiinasta ja Nigeriasta. Tässä uutisessa oli hiukan mollivoittoisempi sävy kuin maikkarin, mutta todetaan kuitenkin hakemuksia tulleen entistä laajemmin ja useammista maista, hakijoiden lasku on ollut maltillisempaa kuin Ruotsissa ja lukukausimaksut voivat jopa nostaa yliopiston arvostusta.

Summa summarum. Sekä vasemmistolainen että vihreä vaikuttaja jakoivat uutisen otsikon perusteella luullen että hallituksen toimet ovat tälläkin sektorilla vaikuttaneet negatiivisesti ja vihjaten lukukausimaksujen olleen virhe. En voi käsittää näitä jakoja ja saatesanoja muuten kuin siten, että he lukivat vain otsikon eivätkä juttua, jonka perusteella tämä itseasiassa on ollut ihan hyvä ja tervetullut asia. Tampereella hakemuksia enemmän kuin milloinkaan ja Helsingissä laajemmalta kuin ennen. Mitä näihin mediataloihin tulee, on toki surullista että otsikointi halutaan tarkoituksellisesti negatiiviseksi ja jos ei nyt harhaanjohtavaksi, niin painotukseltaan erikoiseksi.

]]>
5 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229699-kansainvaliset-hakijat-kaikkosivat-joukolla-helsingin-yliopistosta#comments Dosentti Klikkijournalismi Lukukausimaksut Yleisradio Yliopisto Wed, 18 Jan 2017 11:00:21 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229699-kansainvaliset-hakijat-kaikkosivat-joukolla-helsingin-yliopistosta